Kuvituskuva

Luopumisen vaikeus

Olen yrittänyt vähentää tavaroitani vuoden alusta asti, koska en halua niiden vievän arvokasta asumistilaa.

Päätin aloittaa kirjoista ja vaatteista, koska niitä tuntuu olevan eniten ja ne vievät tilaa. Vaatteiden karsimisesta kerroinkin jo tammikuun blogikirjoituksessani. Harmillista kyllä, projekti etenee huonosti niin kirjojen kuin vaatteiden suhteen.

Kirjat ovat painavia, eikä minulla ole autoa. Niinpä olen yrittänyt viedä niitä lähi-antikvarioihin kangaskassi kerrallaan. Suurin osa ei kelpaa antikoille.

Kirjoista luopuminen on vaikeaa. Ne ovat ystäviä, jotka ovat kertoneet minulle koko elämäntarinansa. Olen eläytynyt niihin, ehkä vuodattanut jonkun kyyneleen. Ne ovat antaneet minulle kaikkensa. Ja sitten vien ne välinpitämättömien silmien alle arvioitavaksi, voisiko niistä saada pari euroa.

Suurin osa nöyryytetyistä kirjoista palaa kangaskassissa kotiin ja lojuu nurkissa odottamassa, että veisin ne jonnekin muualle. Mutta minne? Voin tietysti lahjoittaa ne kirpputorille, mutta kirjat eivät mene sielläkään kaupaksi, eikä tunnu reilulta dumpata niitä sinne väkisin.

On sietämätön ajatus repiä niistä kannet irti ja panna paperikeräykseen.

Kirjaongelmaan on tarjottu ratkaisuksi niiden jakamista ystäville. Ne ystävät ilmoittautukoon, jotka haluavat saada lisää kirjoja. Täältä pesee. Epäilen vaan, että kaikkien hyllyt notkuvat samalla tavoin.

Nyt mietin, miksi nämä kaikki kirjat on joskus ollut pakko saada. Olenko kenties unohtanut kirjaston olemassaolon? Muistan hämärästi ajatelleeni joskus täysin vilpittömästi, ettei kirjan ostaminen voi koskaan olla huono ratkaisu. Ehkä en ollut vielä silloin muuttanut tarpeeksi monta kertaa.

Vaatteiden suhteen karsiminen sujui ensin paremmin, kunnes tuli kesä.

Nautin vaateyhdistelmien kehittelystä, mutta kesä ei inspiroi. Silloin päällä on yksi tai kaksi vaatekappaletta. En saa nautintoa mekon pukemisesta tai t-paidan ja housujen yhdistelystä, liian simppeliä. Niinpä olen nautinnonhakuisena repsahtanut ostamaan kirppikseltä viisi t-paitaa, vyön, kaksi paitapuseroa ja hupparin. Ja kaupasta uudet kesähousut.

Vikaostoksia ei tullut, mistä olen tyytyväinen, mutta vaatteet eivät vähene. T-paitojen kohdalla ymmärsin myös syyn: heitin viime kesänä pois kaikki kuluneet t-paidat. Tilaa tuli rutkasti ja vasta tänä vuonna tajusin kääntöpuolen: olin heittänyt pois lähes kaikki t-paitani.

 

Tagit: , , ,

7 kommenttia

  1. Lähikirjastossani on asiakkaille tarkoitettu kierrätyshylly, johon voi jättää omat kirjat, aikakauslehdet, cd:t yms. muiden asiakkaiden vapaasti otettavaksi. Kaikki viemäni tavarat ovat löytäneet uuden kodin sitä kautta (mm. yksi lautapelikin). Myös yliopistolla ja neuvolassa on vastaava hylly. Yliopistolla kaikki kirjat ovat aina lähteneet kiertoon ja neuvolaan voi viedä erilaisia lehtiä otettavaksi.

  2. Ai niin, ja osa kirjastoista ottaa kirjoja vastaan omiin kokoelmiinsa asiakkaiden lainattavaksi…

  3. Itse olen alkanut päästä eroon kirjavuorestani liittymällä Bookcrossing-sivustoon. Idea on, että kirja rekisteröidään sivustolla, se vapautetaan jonnekin itse valittuun paikkaan itse valittuna aikana ja vapautus ilmoitetaan sivustolla. Kuka tahansa voi sitten napata kirjan, lukea sen tai jättää lukematta ja sitten vapauttaa kirjan jonnekin edelleen jonkun napattavaksi. Kirjan matkaa voi sitten seurata sivuston kautta. Siinä yhdistyy mukavasti se, että kirjasta pääsee eroon ja siitä voi nauttia muutkin kuin itse eikä sitä tarvitse tuhota paperinkeräykseen. Melkoisen kasan kirjoja olen toki itsekin tuhonnut keräyslaatikkoon lähinnä siksi, että niitä tuli tätini jäämistössä melkoinen vuori ja niistä iso osa oli aikansa elänyttä hengellistä kirjallisuutta. Osan kirjoista säästin bookcrossaukseen.

  4. Hyviä ideoita, kiitos Hanna ja jyvis! Pitääpä ottaa selvää kirjaston kierrätyshyllystä ja Bookcrossingista.

  5. Tuli vielä mieleen, että vanhainkodit tms. saattaisivat ottaa kirjoja vastaan…

  6. Joissakin taloyhtiöissä on kirjojen (ja lehtien) kierrätysnurkka. Joissakin se toimii tosi hyvin, jossakin ei…

  7. Varmaan jo myöhäistä sanoa tätisi jäämistön suhteen, mutta monien mielestä hengellisestä kirjallisuudesta ei tule aikansa elänyttä, vaan päinvastoin joitain klassikoita luetaan vuosisatoja (eikä pelkästään Lutheria, vaan myös esim. Roseniusta jne.). Hyvä tapa päästä ”eroon” tuollaisista on viedä ne jonkun hengellisen järjestön kirpputorille tai vaikka Fidaan, josta sopivat ostajat ne löytävät. Vaikka toki kaikki kirjat eivät ole yhtä ajattomia, ja useinhan kirjan kuin kirjan hinta vanhana on se säälittävä euro. nimimerkki paljon pidemmän pennin niihin aikanaan käyttänyt

Kommentoi

Site by Alpiini

Luontoliitto.fi
ÄOM-logo
mainoskupla.fi