Kuvituskuva

Luomuruoka ei ole kallista

Törmäsin tuttavaani kaupan maitohyllyllä. Hän on opiskelija niin kuin minäkin, joten vaihdoimme kuulumisia opintojen edistymisestä. Nappasin siinä samalla muutaman maitotölkin ostoskoriin. Ystäväni yllättyi. Luomumaitoa! Sehän on niin kallista! Miten opiskelijalla voi olla siihen varaa?

En oikein osannut vastata tuttavani ihmettelyyn. Ei luomumaidon hinta ole mikään ongelma, kyllähän sitä nyt aina sen verran… Tuttavani oli toista mieltä. Hän ei voi ostaa mitään luomutuotteita. Esimerkiksi luomuliha on niin kallista verrattuna tavalliseen, että hän ei luomutuotteita kaupassa voi vilkaistakaan.

Keskustelu päättyi lyhyeen, sillä tuttavani piti ehtiä leffaan. Hän onkin aikamoinen elokuvafriikki ja käy tämän tästä elokuvissa. Eikö se ole kallista, yritin huikata hänen peräänsä, mutta hän ei enää kuullut. Minulla ainakaan ei ole varaa käydä leffassa monta kertaa vuodessa, mutisin vielä itsekseni.

Tuo keskustelu jäi vaivaamaan mieltäni. Mikä tässä siis oikeastaan on kallista, luomumaito vai elokuvat? Luomumaidon ostamisesta on tullut niin pinttynyt tapa, että en ole pitkään aikaan enää edes katsonut sen hintaa. Nyt oli pakko tehdä vertailu. Rasvaton luomumaito maksaa 1,45 euroa litralta, tavallinen (suomalainen) rasvaton maito 0,89 euroa. Hintaero on siis 56 senttiä.

Entä ne elokuvat? Leffalippu maksaa 11-14 euroa, hieman näytöksestä riippuen. Siihen päälle sitten vielä hieman naposteltavaa. Leffakäynti maksaa siis yhteensä keskimäärin 15 euroa. Sillä rahalla tuttavanikin voisi ostaa yli 25 litraa luomumaitoa tavallisen sijaan.

Entä sitten muut elintarvikkeet? Innostuin tekemään hintavertailua ja kuljeskelin kaupan hyllyjen välissä kuin tutkimusta tehden. Toisissa tuotteissa hintaero luomun ja tavallisen välillä on olematon, toisissa taas luomu on aika paljon kalliimpaa. Hämmästyttävää kyllä, ostamani luomujälkiuunileipä ei ole yhtään kalliimpaa kuin saman valmistajan tavallinen jälkiuunileipä. Perunassakin kilohinnan ero on vain 9 senttiä. Luomujauheliha sijoittuu toiseen ääripäähän, hintaero on 5,75 euroa kilolta.

Tuttavani on oikeassa siinä, että luomuliha on paljon kalliimpaa kuin tavallinen. Se ei kuitenkaan oikein riitä syyksi, ettei hän osta mitään luomutuotteita. Perunan vaihtaminen luomuun ei paljon taloutta rasita.

Suurimmalla osalla suomalaisista olisi varaa ostaa ainakin osa ruoastaan luomuna. Sen sijaan he päättävät käyttää rahansa johonkin muuhun, oli se sitten elokuvalippuihin, uusiin vaatteisiin (vaikka vaatekaappi pursuaa jo vaatteita), lomamatkaan tai vaikka älypuhelimeen. Luomu ei ole kallista, luomu on valinta.

Tagit: , , ,

3 kommenttia

  1. On käsittämätöntä, että ihmiset sanovat ruoan olevan kallista. Niin kauan kun ihmisillä on varaa heittää ruokaa roskiin on ruoka halpaa! Itselle luomun osto on kuin ostaisi reiluakauppaa, tulee hyvä fiilis. Se on sitä pientä hyväntekeväisyttä. Tähän mielestäni pitäisi jokaisen meistä pyrkiä. Puhdas, ekologinen, Suomalainen ja eettinen ruoka pitäisi brändätä paremmin, jolla olisi myös positiivinen vaikutus kansantalouteen. Loistava vientituote!

  2. Jotta tämä ei nyt menisi kuorolle saarnaamiseksi, niin sanon minäkin muutaman sanan tähän aiheeseen. Minusta ruoka on Suomessa kallista. Pienituloisten tuloista leijonanosa menee ruokaan ja asumiseen. Itsekin opiskelijana vertailen tarkkaan hintoja kaupassa. Vaikka yksittäisen luomutuotteen hintaero verrattuna ei-luomutuotteeseen voi äkkiseltään näyttää pieneltä, niin pienistä puroista kasvaa äkkiä iso virta. Jos pitää vuosikirjanpitoa kulutuksestaan, niin kyllä luomuun siirtymisen hintaero näkyy selvästi kirjanpidossa vuoden aikana.

    Minulla ei ole mitään luomua vastaan. Päinvastoin: ostan jotkut tuotteet luomuna ihan makueron vuoksi, vaikka ne maksavatkin hieman enemmän. Olen valmis maksamaan laadusta, koska minulla on varaa – kaikilla ei ole. Omassa taloudessa ruokaa heitetään todella harvoin roskiin, koska olen oppinut ostamaan sen verran ruokaa kuin sitä kuluu. Itse en muutenkaan halua käytännössä heittää rahaa (=ruokaa) roskiin.

    Jokainen itse päättää kulutuksestaan ja niistä painotuksista siinä, joita pitää tärkeänä. Ystävällesi se leffalippu oli tärkeämpi kuin luomutuotteet…enkä oikeastaan pienituloisesta perheestä tulevana pienituloisena opiskelijana jaksa kuunnella ikuista juppien ja hipstereiden hurskastelua siitä miten kuluttaa tai miten kuluttamatta jättäminen tekee autuaaksi. Me elämme nyt yhteiskunnassa, jossa osattomuus materiaalisesta hyvästä näkyy ja tuntuu konkreettisesti, sillä muiden harrastukset, lomat, luomut ja tavarat muistuttavat omasta varattomuudesta.

    Minusta on käsittämätöntä, että Suomesta löytyy niin paljon ihmisiä, jotka pitävät ruoan hintojen kritisoimista turhana ininänä…asuvatko nämä samat ihmiset kaikki Punavuoressa ja ottavat yhteyttä muuhun maahan lähinnä lähiöluotaimien avulla vai mistä kenkä puristaa? Suomesta löytyy oikeasti ihmisiä, jotka laskevat senttejä ja säästävät kuukausia uusiin silmälaseihin ja joilla on taloudellisesti hyvin tiukkaa.

    Lopputäkynä: kysykää käsi sydämellä itseltänne, olisitteko valmiita tyytymään lopun elämäänne pelkästään jokapäiväiseen leipäänne vai haluatteko kenties muitakin ylellisyyksiä, vaikka sen lentolipun, lomamatkan, uuden sohvan jne.

    Liian usein olen lukenut hyvää tarkoittavia neuvoja luomulatten lipittäjiltä (2 e tai enemmän kerta-annoksena kahvilasta), jotka jakavat pieniä tiedonmurusia siitä, miten maailma pelastuu käyttämällä kestävää lasijuomapulloa ja luonnoskosmetiikan ripsiväriä. Sitten nämä samat tyypit lentävät pariksi kuukaudeksi Thaimaaseen tai Intiaan etsimään itseään. Hups, sitten ei kuluttaminen ja yhteisten energiavarojen tuhlaaminen tunnukaan pahalta, kun sen tekee itse ja vähän pahoittelee kolumnissa sitä miten harvoin sitä tuleekaan matkusteltua vuoden aikana ja CO2-päästöt voi kuitata laittamalla rahaa ympäristönsuojeluun. Silloin tekee mieli huutaa, että mitä rahaa!

    Valintoja, valintoja, valintoja…luomusta tulee houkutteleva valinta vasta kun ihmiset huomaavat makueron luomun ja ei-luomun välillä. Jokaisesta on sitten yksilöllisesti kiinni onko valmis maksamaan siitä makuerosta – tai pystyykö siitä maksamaan. Toietysti toivon, että luomun ja ei-luomun hintaero kutistuisi.

Kommentoi

Site by Alpiini

Luontoliitto.fi
ÄOM-logo
mainoskupla.fi