Kuvituskuva

Luksusta ja bulkkiylellisyyttä

Tein muutama viikko sitten yhden elämäni kitsch-ennätyksistä viettämällä puolisoni kanssa viikonloppua Vantaalla sijaitsevassa viihdekeskus Flamingossa: illallistimme ravintolassa, istuimme lasit päässä 3D-leffassa ja pulikoimme lämpimissä altaissa. Miniloma oli mitä rentouttavin. Ja kaikki tämä tapahtui vain 20 minuutin bussimatkan päässä kotoamme.

Jos on lueskellut vähänkään kulutustutkimusta, Flamingo on kiinnostava ilmiö. Kysehän on käytännössä yhteen isoon tienriesteykseen pykätystä viihdekompleksista, jossa voi nokkaansa ulos laittamatta käydä vaikkapa hohto-minigolfissa, bilettämässä, kasinolla – ja kauppakeskus Jumbossa shoppailemassa. Elämyksenä se muistuttaa lähinnä ruotsinlaivaa, mutta tilat ovat tietysti suuremmat ja tarjonta kattavampaa kuin tutuilla Itämeren seilaajilla.

Itsensä vakavasti ottaville kulttuurintutkijoille kokemusta ei voi kuitenkaan suositella. Ostarityyppisiin tiloihin on nimittäin rätkäisty yhtä jos toista ”etnistä” ravintolaa: on sisilialaista, kreikkalaista ja meksikolaista – ja kaikissa tietysti kunnon kulissit. Myös aikuisille sunnattu Spa & Wellness -kylpylä yhdistelee iloisesti Lähi-idän hammam-tunnelmaa kaikkialla meditoiviin buddhapatsaisiin. Mutta mitäpä tuosta. Sillä onhan se mukavaa kellutella hämärässä mineraalialtaassa ja kuunnella veden alta kuuluvaa musiikkia. Ja välillä voi istahtaa saunoissa, joissa on erilaisia tuoksuja ja muutamissa jopa värivalot ja klassista musiikkia.

Lämpimissä liemissä lilluessani ajattelin, että Flamingo-viikonloppu on minulle luksusta. Jokin ajatuksessa ei kuitenkaan täsmää. Maailman enemmistön näkökulmasta katsottunahan ihan tavallisen suomalaisen elämäntapa on toki luksuksen täyttämää. Toisaalta: Vaikka esimerkiksi Spa & Wellness mainostaa itseään ”ainutlaatuisen ylelliseksi”, Flamingo on tarkoitettu tavissuomalaisille. Hintataso ei ole erityisen halpa – muttei kalliskaan. Ja melkein kaikesta saa joko bonusta tai plussaa.

Mitä luksus tarkemmin ottaen on? Kai Ilmosen mukaan luksus tuottaa esteettistä ja aistimellista mielihyvää; se on mukavaa. Tämä täsmää Flamingoon mitä parhaiten. Toisaalta luksukseen liittyy se, että se on harvinaislaatuista ja arvokasta mutta kuitenkin yleisesti haluttua. Tämä täsmää Flamingoon vain osittain, sillä esimerkiksi yhteen kylpyläkäyntiin tai 3D-leffaan kaikilla suomalaisilla on käytännössä varaa. Ja paikallekin pääsee helposti julkisilla.

Voisiko kyse olla siis ”demokraattisesta luksuksesta”? Kyseisellä termillä Jukka Gronow on kuvannut sitä, miten Neuvostoliiton keskiluokka päästettiin osalliseksi tietyistä ylellisyystuotteista kuten kaviaarista, samppanjasta, suklaasta ja konjakista. Näistä elintasoa ilmentävistä tuotteista tehtiin tarkoituksella edullisia, jotta keskiluokalla olisi niihin varaa.

Monet tutkijat korostavat kuitenkin, että luksuksen tunnusmerkki on nimenomaan se, että se on tavalla tai toisella vain hyvin rajallisen joukon käytössä. Mitään ”demokraattista luksusta” ei siis voi olla olemassa. Oli asia niin tai näin, kolmas luksuksen määre, hienostuneisuus, jäänee Flamingon osalta myös täyttämättä. Se olisi vaatinut ehkä vähän harmonisempaa kokonaisuutta erilaisissa elämysratkaisuissa. Muutenkin kokemukseen hiipii helposti sarjatuotannon sivumaku. Luksuksen sijaan Flamingo jäänee siis – korkeintaan – jonkinlaiseksi bulkkiylellisyydeksi.

Oma luksuksen tunne oli kuitenkin aito. Mutta kulissien lumon sijaan kyse oli ehkä harvinaisesta rauhan kokemuksesta, kiireettömyydestä ja tärkeän ihmisen seurasta; ylellisyydestä, joka olisi voinut yhtä hyvin tulla kotona jalkoja pyykkisoikossa liottamalla.

Tagit:

3 kommenttia

  1. Kiva, että pohdit luksuksen merkitystä. Luin juuri Alexander von Schönburgin kirjoittaman Tyylikkään köyhäilyn taito -kirjan, jossa pohdittiin tuota samaa ja todettiin, että luksus on itselle sitä, mitä saa harvoin. Tämän ajatuksen mukaan voi tehdä monestakin asiasta itselleen luksusta. :)

  2. […] Lakkojen lisäksi loppuviikon toinen ilouutinen oli se, että Vihdin (bad)ideapark on kovassa vastatuulessa. Ympäristöministeriö ei myöntänyt Vihdin kunnalle lupaa maa-alueiden lunastukseen. Hienoa! Kauppakeskusten sijaan ihmisten kannattaa etsiä elämyksiä ja onnea jostain ihan muualta. Kauppakeskukset ovat bulkkia, kuten Annukka Berg kirjoittaa: Luksusta ja bulkkiylellisyyttä. […]

  3. […] Lakkojen lisäksi loppuviikon toinen ilouutinen oli se, että Vihdin (bad)ideapark on kovassa vastatuulessa. Ympäristöministeriö ei myöntänyt Vihdin kunnalle lupaa maa-alueiden lunastukseen. Hienoa! Kauppakeskusten sijaan ihmisten kannattaa etsiä elämyksiä ja onnea jostain ihan muualta. Kauppakeskukset ovat bulkkia, kuten Annukka Berg kirjoittaa: Luksusta ja bulkkiylellisyyttä. […]

Kommentoi

Site by Alpiini

Luontoliitto.fi
ÄOM-logo
mainoskupla.fi