Kuvituskuva

Lahden yli

Jos suomalainen haluaa käydä Virossa tai lähteä Keski-Eurooppaan, vastassa on yleensä vettä. Vaihtoehtoja Suomenlahden ylitykseen on nykyään monia.

Suomenlahti on ollut kulttuurisilta Suomen ja Viron välillä vuosisatojen ajan. Virolaiset kävivät Suomen rannikolla pyytämässä silakkaa, ja suomalaiset matkasivat Viroon vaihtamaan kalaa viljaan. Tämä niin sanottu seprakauppa alkoi ilmeisesti jo 1200-luvulla. Vilkkaasta kanssakäymisestä kertoo myös se, että seka-avioliitot olivat rannikolla yleisiä.

Neuvostoaikana kulttuurisilta katkesi lähes 50 vuodeksi, ja Suomenlahti muuttui ihmisten yhdistäjästä ihmisten erottajaksi. Nyt liikenne Suomenlahden yli on vilkkaampaa kuin koskaan. Suomesta matkusti viime vuonna Viroon vesitse yli kolme miljoonaa ihmistä.

Matkustaja voi valita kulkupelinsä muun muassa autolautan, pika-aluksen, helikopterin tai lentokoneen väliltä. Matkustustavoissa on eroa niin hinnassa, nopeudessa kuin ympäristövaikutuksissakin. Yleistäen voisi sanoa, että mitä nopeampi kyyti, sitä suuremmat kustannukset sekä kukkarolle että ympäristölle.

Pika-alus on syöppö

Jos verrataan pelkästään matkustamisen hiilidioksidipäästöjä, lentokone päihittää yllättäen laivaliikenteen. Tallinnaan lennetään enimmäkseen potkurikoneilla, jotka syytävät ilmakehään vähemmän hiilidioksidia kuin suihkukoneet. Myös suihkukoneet tuottavat vähemmän hiilidioksidipäästöjä henkilökilometriä kohden kuin autolautat tai pika-alukset.

Lentokoneen päästöt eivät ole kuitenkaan täysin verrannollisia maan tasalla tapahtuvaan liikenteeseen, sillä lentokoneiden korkealla vapautuvat päästöt lämmittävät ilmakehää lähes kaksinkertaisesti maanpintaan verrattuna. Tämä johtuu siitä, että lentokoneet aiheuttavat hiilidioksidin lisäksi myös muita ilmakehää lämmittäviä päästöjä, kuten vesihöyryä, typen oksideja ja nokihiukkasia.

Pika-alukset eli niin sanotut katamaraanit ovat polttoainesyöppöjä verrattuna perinteisiin autolauttoihin. Pika-aluksissa on lähes yhtä paljon hevosvoimia kuin autolautoissa, vaikka matkustajia mahtuu kyytiin vain noin neljäsosa autolautan kapasiteetista. Kaasuöljyä palaa noin 70 litraa minuutissa.

Huvimoottoriveneet sijoittuvat autolautan ja pika-aluksen välille, kun verrataan hiilidioksidipäästöjä henkilökilometriä kohti. Mielenkiintoista on se, että huviveneilyn yleisyyden vuoksi vain kauppa-alukset sekä kalastus- ja työveneet ovat suurempi hiilidioksidin lähde Suomen vesiliikenteen kokonaispäästöissä. Huviveneiden hiilidioksidipäästöt vuodessa ovat yli 200-kertaiset verrattuna risteilyaluksiin.

Laivat vaikuttavat mereen

Ilma- ja meriliikennettä on vaikea verrata, sillä niiden ympäristövaikutukset ovat osin erilaiset. Lentokoneet vaikuttavat enemmän ilmastoon ja melutasoon, laivat Itämereen. Laivojen aallot muuttavat herkkää vesiluontoa ja jätevedet päästetään osittain suoraan veteen.

Laivojen polttoaine on korkearikkisempää kuin esimerkiksi autojen tai lentokoneiden käyttämä. Maalta peräisin olevat rikkidioksidipäästöt vähentyvät jatkuvasti koko EU:n alueella, mutta laivaliikenteen päästöt ovat kasvussa.

Myös vesiliikenteen typpipäästöt lisääntyvät, ja niiden arvioidaan tulevaisuudessa olevan suuremmat kuin Suomen kaikki muut typpipäästöt yhteensä. Valtaosa päästöistä syntyy kuitenkin rahtiliikenteestä.

Helsingin ja Tallinnan välillä autolautan ja lentokoneen ero ympäristön kannalta on niin pieni, että parasta kulkuneuvoa on hankala nimetä. Potkurikoneen päästöt ovat muihin kulkuvälineisiin verrattuna alhaiset, mutta niistä aiheutuu meluhaittoja, eikä laajamittaista liikennöintiä voi ajatella ilmatilan rajallisuudesta johtuen.

Autolautan ekologinen maine on totta pidemmillä matkoilla, joihin yhdistyy myös junalla matkustaminen. Jos lähtee Etelä-Eurooppaan, koko matkan taittaminen laivalla tai lentokoneella on selvästi huonompi vaihtoehto kuin autolautan ja junan yhdistelmä.


Taulukko:

Autolautta

Kesto: noin 3 h
Normaalihinta alkaen: 20 e
Hiilidioksidi C02 (g) / henkilökm: 320

Moottorivene (kuusimetrinen vene, 3 henkilöä kyydissä)

Kesto: noin 2 h
Normaalihinta alkaen: 18 e (bensiinin hinta / matkustaja)
Hiilidioksidi: 390

Pika-alus

Kesto: noin 1 h 40 min
Normaalihinta alkaen: 30 e
Hiilidioksidi: 600

Lentokone

Kesto: 30 min
Normaalihinta alkaen: 83 e
Hiilidioksidi: potkuturbiini 110 (ilmakehää lämmittävä vaikutus noin 200),
suihkuturbiini 220 (ilmakehää lämmittävä vaikutus noin 400)

Helikopteri

Kesto: 18 min
Normaalihinta alkaen: 100 e
Hiilidioksidi: 420

Kainalo:

Airoilla

Pieni porukka on ylittänyt Suomenlahden jo kahtena kesänä mökkisoutuveneillä. Hannu Backman oli mukana kummallakin kerralla.
– Idean isä oli alun perin Heikki Haavikko. Hänellä oli visio, että tästä tulisi pysyvä perinne.
Viime kesänä soudettiin Porkkalasta Ihasaluun, tänä vuonna Naissaareen. Viidenkymmenen kilometrin matka kesti kaikkiaan noin 11 tuntia. Yhdessä veneessä oli kaksi tai kolme soutajaa ja pariairot. Soutuveneitä vakautettiin lisäperäsimellä.
– Se vaatii hullunrohkeutta ja luottamusta, että kyllä se ranta tulee vastaan. Sen jälkeen kun Viron rannikko alkoi näkyä, sai vielä soutaa yli seitsemän tuntia ihan tosissaan.
Sään täytyy olla sopiva, että soutuveneellä uskaltaa lähteä yli. Jos tuulee yli 6 metriä sekunnissa, on parempi jäädä rantaan.
– Mereen täytyy suhtautua hyvin kunnioittavasti. Sinne ei passaa rynnätä tai lähteä uhmaamaan, jos näyttää vähänkin huonolta.
Soutajien seurana on ollut kaksi turvavenettä. Backmanin mukaan laivaväylät, erityisesti pika-alusten reitit, ovat hyvin vaarallisia pienveneille. Myös Tallinnanlahteen saapuminen on tarkka paikka kovan aallokon ja liikenteen vuoksi.
Lähtöselvitys tehtiin Porkkalan merivartioasemalla, ja Viron rajavartiosto oli vastassa kummallakin kerralla. Takaisin tultiin laivalla veneet trailereissa.
– Soutaminen sinänsä on ilmaista, mutta kustannuksia syntyy oheispalveluista, joita tulee ostettua. Reissun hinta on ollut noin 200-300 euroa henkilöltä.
Soutaessa ei ehdi eikä tarvitse tehdä muuta kuin katsella maisemia.
– Suunta ja tahti kun pysyvät, menee hyvin. Mihinkään ei pidä poiketa.

Purjeella

Theo Kurtén matkusti omalla kahdeksanmetrisellä purjeveneellään Helsingistä Saarenmaalle. Suomenlahti ylitettiin poikittain Porkkalasta Dirhamiin, joka on Tallinnasta X kilometriä länteen.
– Matka kesti noin yhdeksän tuntia, koska oli hyvä sivutuuli. Suoraan yli olisi mennyt sillä tuulella kuudessa tunnissa. Oli poikkeuksellisen hyvä sää, eikä moottoria jouduttu käyttämään oikeastaan lainkaan.
Yleinen ongelma pienille purjeveneille on liian kova tuuli.
– Takaisin tullessa jouduttiin odottamaan ensin Virtsussa pari päivää ja vielä Dirhamissakin kolme päivää tuulen tyyntymistä. Tiukat aikataulut eivät sovi avomeriylityksiin, tai sitten on oltava valmis ottamaan isojakin riskejä.
Lämpiminä kesäpäivinä voi olla myös liian tyyntä.
– Viime kesänä kävimme Gotlannissa ja jouduimme käyttämään kumpaankin suuntaan moottoria päästäksemme Gotlannin meren yli.
Jos tuuli on sopiva eikä tarvitse luovia, purjeveneessä on aikaa pelata vaikka lautapelejä. Jos ei ole liikaa levää, voi myös uida.
Suomenlahden ylityksestä purjeveneellä ei synny sinänsä kustannuksia, mutta vene ja sen varustaminen sekä ylläpito nielevät rahaa.
– Jos haluaa esimerkiksi käyttää vähänkään ympäristöystävällisempiä pohjamaaleja, niihin menee pari sataa euroa joka kevät. Polttoainetta kuluu vain joitakin kymmeniä litroja kesässä.

Moottorilla

Vesa Kandell ajoi heinäkuussa veljensä kanssa moottoriveneellä Helsingistä Tallinnaan.
– Oltiin ihan huvimatkalla, jäätiin yöksi Piritaan.
Matka kesti alle kaksi tuntia, lisäksi meni hetki rajamuodollisuuksissa.
– Samalla voisi periaatteessa kalastaa, mutta silloin matka-aika olisi jotain ihan muuta. Ja Viron rannikolla on niin syvää, että en tiedä miten siellä onnistuisi. Nyt vaan luettiin vähän karttaa samalla.
Kuusimetrinen, hytillinen moottorivene käyttää tavallista 95-oktaanista bensiiniä. Tallinnan matkalla sitä kului noin 40 litraa yhteen suuntaan. Matkan hintaa vähensi Viron halpa bensa, jota jäi reilusti tankkiin.
– Kustannuksia tulee lisäksi huollosta ja talvisäilytyksestä. Mutta venettä tulee kyllä käytettyä melkein päivittäin retkeilyyn ja kalastukseen.
Merimatka Tallinnaan oli silti iso elämys.
– Menomatkalla sää oli täysin tyyni, mikä on varsin harvinaista. Sää oli kirkas ja lähes koko ajan näkyi jonnekin mantereelle. Merellä liikkuminen on kokemus sinänsä.

Laura Manninen

Juttu julkaistu Nuorten Luonnon numerossa 4/2006

Tagit:

Kommentoi

Site by Alpiini

Luontoliitto.fi
ÄOM-logo
mainoskupla.fi