Kulutus.fi
Kuvituskuva

Kun matkustat, tee se reilusti

Valitsetko Thaimaassa tai Tansaniassa lomaillessasi ravintolassa pizzan tai pihvin ranskalaisilla? Onko tapanasi lotrata vettä minuuttitolkulla ja vääntää hana niin kuumalle, kuin mahdollista? Haluatko uida uima-altaassa ja ostella matkamuistoja?

Kun länsimainen turisti matkustaa maahan, jonka keskimääräinen elintaso on paljon hänen omaansa alhaisempi, hän vie usein itsensä lisäksi sinne omat elintapansa sekä ruokailu- ja kulutustottumuksensa. Mikäli matka kohdistuu maahan, jossa on paljon köyhyyttä, siitä tulee helposti elämys, jonka suurin hyötyjä on matkustaja itse, ja jonka varjoon paikalliset ihmiset ja kulttuuri jäävät.

Turismin haittavaikutuksia tuskin pystytään välttämään, mutta matkustaessa voi silti pyrkiä olemaan reilu kohdemaataan kohtaan. Reilun matkailun idea onkin pyrkiä vähentämään matkustamisen negatiivisia vaikutuksia ja saada ihmiset miettimään omia kulutusvalintojaan myös ulkomailla.

Kansainvälisten ketjujen hotelleja selatessa tuntee helposti olonsa turvalliseksi: vaikka kaukomaille suuntautuva matkakohde olisikin ennestään tuntematon, niin ainakin hotelliin voi luottaa. Tämä saattaa kuitenkin tehdä hallaa paikallisille majoitusalan yrittäjille, sillä hotelliketjujen päämajojen sijaitessa tuhansien kilometrien päässä yöpymiskohteesta vain pieni osa yksittäisten hotellien varallisuudesta siivilöityy tukemaan paikallista taloutta. Suurten, kansainvälisten hotellien sijaan kannattaa siis valita paikallisten yrittäjien pyörittämiä majoituskohteita, ja käyttää palveluita, joissa matkailualan työntekijöiden ihmisoikeudet toteutuvat.

Ruokailutottumuksia kannattaa myös tarkkailla. Sekä lihan- että maidontuotanto kuluttavat valtavat määrät luonnonvaroja ja vettä, ja kaikki tämä on pois paikallisilta asukkailta, joiden resurssit saattavat olla hyvinkin rajalliset. Esimerkiksi Thaimaassa syödään vuodessa vain 28 kiloa lihaa henkilöä kohden, kun taas Suomessa sitä mätetään noin 75 kiloa vuodessa. Monissa Aasian, Afrikan ja Etelä-Amerikan maissa ei syödä juuri lainkaan maitotuotteita, kun taas suomalainen kuluttaa epäekologisia maitotuotteita myös matkansa aikana.

Mikäli haluat trooppisille alueille suunnatun matkasi aikana syödä mereneläviä, kannattaa pitää huoli siitä, ettei niitä ole pyydystetty esimerkiksi koralliriutoilta, ja etteivät lajit ole vaarantuneita tai troolattuja. Kuten muuallakin maailmassa, troolarit aiheuttavat herkille vedenalaisille ekosysteemeille suurta tuhoa, ja ne toimivat esimerkiksi Kaakkois-Aasiassa usein orjatyövoimalla. Katkarapuja tilatessa taas kannattaa muistaa, että ne ovat yleensä peräisin suurilta kasvattamoilta, jotka rakennetaan rannikoille tuhoamalla alueiden mangrovemetsät, jotka ovat tärkeitä lisääntymispaikkoja monelle kalalajille.

On selvää, että mitä enemmän lähellä tuotettuja kasviksia ruokavalio sisältää, sitä ekologisempaa ja eettisempää se useimmissa maissa on. Paikallisilla toreilla ja katukeittiöissä tarjottu ruoka on usein parempi vaihtoehto, kuin se, mitä tarjotaan suurissa, ilmastoiduissa ravintoloissa.

Useissa ekomatkailuun suuntautuvasssa paikassa auttamishaluisille turisteille tulee mahdollisuus osallistua esimerkiksi rantojen siivoamiseen muoviroskasta. Tämä on sinällään hyvä asia, ja tällaisiin aktiviteetteihin kannattaakin osallistua. Muovin kanssa kannattaa kuitenkin muistaa, että monessa maassa ei ole olemassa sille kierrätysfasiliteetteja. Voi siis olla, että muovipullo, jonka hyvää tarkoittava turisti kerää rannalta, päätyy sinne pian uudestaan. Kyseinen muovipullo saattaa myös olla se sama, josta turisti vielä edellisellä viikolla joi vettä. On selvää, että monessa maassa juomakelpoinen vesi on ostettava pullotettuna. Mutta muovin käyttöä kannattaa silti minimoida.

Entä suihkussakäynti? Kaikissa matkakohteissa ei kannata käyttää aikaa suihkuun tai kylpemiseen, sillä puhdasta vettä ei yleensä ole tuhlattavaksi asti. Turismin aiheuttama kuormitus johtaa siihen, että paikallisten on valjastettava yhä suurempia määriä vettä hotellien ja ketjuravintoloiden käyttöön. Myös esimerkiksi vesivessa on monessa köyhässä kodissa ylellisyyttä, sillä ensinnäkin vessan vetäminen kuluttaa suuria määriä vettä, ja toisekseen siihen tarvitaan juoksevaa vettä.

Länsimaisen ihmisen sähkönkulutus on myös maailman kärkiluokkaa. Suuri osa trooppisilla alueilla asuvista ihmisistä ei esimerkiksi käytä ilmastointia, sillä heillä ei ole välttämättä siihen varaa. Sen sijaan hotelleissa, turisteja varten rakennetuissa ostoskeskuksissa ja ketjuravintoloissa ilmastointia käytetään jatkuvasti.

Tällaisia asioita ei välttämättä edes ajattele, kun matkustaa kohteeseen, jossa keskiverto elintaso on paljon alhaisempi, kuin lähtömaassa. Vesi ja sähkö ovat meille itsestäänselvyyksiä, emmekä tajua, että kulutuksemme saattaa kuormittaa vierailukohteemme äärimmilleen.

Ympäristö kärsii usein suurista turistimääristä, ja turistikohteiden luonto yksipuolistuu ja väistyy hotellikompleksien, ravintoloiden ja viihdekeskusten tieltä. Lisäksi turistikohteiden kasvihuonepäästöt ovat valtavat. Niiden tuottamat jätemäärät kuormittavat ympäristöä ja jätteenkäsittelylaitosten ja jätehuollon puuttuessa ne kaadetaan usein sellaisenaan luontoon.

Muistan elävästi, kun Malesiassa veneellä pienelle paratiisisaarelle pysähdyttäessä kallion takana piilossa lojui hirvittävä kasa roskaa, jota kukaan ei ollut kerännyt pois. Elämäntapamme ei jää seurauksitta paikoissa, joissa vieraillessamme tuotamme jätettä ja kulutamme luonnonvaroja moninkertaisesti paikallisiin verrattuna.

Eläinturismi on myös eettisesti arveluttavaa. Bangkokin ruuhkaisella kävelykadulla gekon tai makakinpoikasen kanssa seisoskelevat ihmiset odottavat, että otat valokuvan niiden nuokkuessa olkapäälläsi. Jollakulla on mukanaan gibboni. Eläintarhoissa turistit poseeraavat tiikerinpentujen tai aikuisten petojen kanssa.

Kuva on tietysti mukava muisto. Mutta kuva ei kerro kaikkea. Tosiasiassa eläimet on huumattu, jotta ne olisiva rauhallisia ja vaarattomia. Tiikerit makaavat flegmaattisina alustalla ja niiden pennut on erotettu emoistaan kuvauksen ajaksi. Gekko ja makaki ovat janoissaan ja puolikuolleita. Ja kaikki tämä vain siksi, että turistit maksavat valokuvista.

Reilu matkaaja ei myöskään vieraile delfinaarioissa, eläintarhoissa eikä sirkuksissa, joissa käytetään eläimiä. Tällaisen toiminnan sijaan kannattaa tukea esimerkiksi paikallisten ylläpitämiä eläinten pelastuskeskuksia tai järjestöjä, jotka pyrkivät palauttamaan eläimiä takaisin luontoon. Näin rahat menevät paikallisten käyttöön ja eläinten hyvinvointi paranee.

Reilu matkailija ei ainoastaan kuluta mahdollisimman vähän muovia, sähköä ja muita luonnonvaroja, vaan toimii reilusti myös käytännössä. Uuteen maahan saapuessaan hän kunnioittaa paikallisten tapoja ja kulttuuria sen sijaan, että harrastaa kulttuurista appropriaatiota, ostaa pilkkahintaan jumalpatsaita ja kulttuuriin sitoutuvia kankaita, tai poseeraa buddhalaismunkin tai alttarin edessä tietämättä edes, mitä buddhalaisuus on. Hän kohtelee reilusti paikallisia ja käyttää palveluita, joissa työntekijöitä kohdellaan reilusti. Kotiin palatessaan hän vie mukanaan informaatiota ja osallistuu näin tietoisuuden levittämiseen.

Parhaimmillaan matkustaminen voi auttaa kulttuureja säilymään ja katoavia perinteitä heräämään henkiin, mutta pahimmillaan kohdemaan kulttuuri tuotteistuu ja se myydään kappale kappaleelta pilkkahintaan eniten tarjoaville. Kannattaa muistaa, etteivät kulttuurit ole olemassa turisteja varten, ja että kaupallistaminen saattaa muuttaa niitä olennaisesti.

Ehkä tärkein asia, minkä reilu matkailija voi tehdä, on välttää lentämistä viimeiseen asti. Vaikka halpalentoyhtiöt kuinka houkuttelisivat hinnoillaan, ja vaikka lentäminen olisi mukavampi vaihtoehto kymmenen tunnin junamatkan sijaan, ympäristön kannalta epämukavuus on kuitenkin usein se parempi vaihtoehto.

Olemme vasta viime vuosikymmenten aikana päässeet aikakaudelle, jona kaukomaille matkustamisesta on tullut yleistä muidenkin, kuin varakkaiden keskuudessa. Kaikki lentävät – jopa me, jotka kutsumme itseämme ympäristöihmisiksi – ja kasvattavat henkilökohtaisia päästöjään niin, ettei ihmiskunta selviäisi, jos kaikki päästelisivät samalla tavoin. Kannattaa siis kaiken muun lisäksi tarkkaan miettiä, miten hoitaa liikkumisen matkan aikana.

Totta on, että bussilla ja junalla matkustamiseen menee enemmän aikaa, mutta vielä alle sata vuotta sitten oli täysin normaalia, että matkustamiseen kului useita päiviä. Ja sitä voi myös pohtia, että onko se reiluin vaihtoehto ehkä vain joskus mennä junalla tai bussilla johonkin lähimaahan – tai pysyä kotona?

Lisätietoja saa osoitteesta: www.reilumatkailu.fi

Tagit: , , ,

Kommentoi

Site by Alpiini

Luontoliitto.fi
ÄOM-logo
mainoskupla.fi