Kuvituskuva

Kulutuselektroniikka – eettisesti epäkunnossa

Kulutuselektroniikka helpottaa jokapäiväistä elämäämme monin tavoin ja viihdyttää meitä vapaa-ajallamme. Harvoin pysähdymme miettimään, mitä metalleja laitteemme sisältävät, tai kuka ne on tehnyt ja missä oloissa. Kännyköiden, kannettavien tietokoneiden, mp3-soittimien ja pelikonsoleiden tuotantoketjuun liittyy paitsi ympäristöongelmia, myös monia eettisiä kysymyksiä.

Laitteet tarvitsevat toimiakseen monia metalleja. Niitä kaivetaan köyhissä maissa usein ilman suojavarusteita ja osittain lapsityövoiman avulla. Monet kehitysmaat ovat riippuvaisia kaivosteollisuutensa tuomista tuotoista, kuten Sambia ja Kongon demokraattinen tasavalta, jotka tuottavat puolet maailman koboltista. Neljäsosa maailman koboltista käytetään kannettavien elektroniikkalaitteiden akkuihin. Kaivostoiminta on vaarallista sekä työntekijöille että ympäristölle, sillä siitä syntyy paljon jätettä, ja kaivajat voivat altistua muun muassa keuhkoja vahingoittavalle mineraalipölylle. Indonesiassa, maailman toiseksi suurimmassa tinantuottajamaassa, kaivosalueiden ympäristö on suurelta osin tuhoutunut, ja monet tinankaivajat työskentelevät vaarallisissa oloissa. Riskialtista työtä tekevistä kaivostyöläisistä suuri osa ei pysty palkallaan turvaamaan perheelleen edes minimitoimeentuloa.

Lapsityövoiman käyttö on kaivoksissa yleistä. Esimerkiksi Kongon Katangassa arviolta 50 000 lasta työskentelee kupari- ja kobolttikaivoksissa ilman suojavarusteita. Köyhyys pakottaa monet lapset työskentelemään vaarallisissa kaivoskuiluissa, joissa vakavien onnettomuuksien riski on suuri. Ainoastaan lapset mahtuvat kaivoksien tiukimpiin koloihin. Kongossa kaivannaisista saadut tulot ruokkivat edelleen vuosia kestänyttä konfliktia, joka on vaatinut jo viiden miljoonan ihmisen hengen. Sitä ylläpitää tällä hetkellä lähinnä tinamalmin kaivu itäisessä Kongossa, missä monet kaivoksista ovat aseellisten ryhmien hallussa. Louhinnasta saaduilla rahoilla ostetaan muun muassa aseita. Tinaa käytetään piirilevyjen juotteissa, ja jo reippaasti yli kolmasosa maailman tinasta kuluu elektroniikkateollisuuden tarpeisiin.

Kaivannaisten matka laitteisiin on monimutkainen ja kiertää monen maan kautta. Afrikasta kaivettu raakamalmi esimerkiksi jalostetaan useimmiten Euroopassa tai Aasiassa. Osa jalostetuista metalleista myydään eteenpäin metallipörssien kautta, osa suoraan materiaali- ja kemikaalivalmistajille. Valmistajat prosessoivat metalleista mm. jauheita ja kemikaaleja, jotka myydään elektroniikan komponenttien valmistajille tai suoraan nimekkäille laitevalmistajille.

Laitteita valmistavien tehtaiden työolot eivät ole usein kaivoksia paremmat. Suurin osa kulutuselektroniikasta valmistetaan nykyisin niin kutsutuissa halvan työvoiman maissa. Eurooppalaiset valmistajat siirtävät tuotantoaan alihankkijoille kilpailukykyyn ja hintatasoon vedoten. Edullisten matkapuhelinten todelliset kulut tulevatkin köyhien maiden työntekijöiden ja ympäristön maksettaviksi. Esimerkiksi Kiinassa ja Filippiineillä valmistetaan matkapuhelimia ja niiden osia kurjissa oloissa: 12-tuntiset työvuorot ja kuuden päivän työviikot ovat monen ihmisen arkea. Kiinassa maan lainsäädännön asettamien ylityörajojen rikkominen on enemmän sääntö kuin poikkeus. Elektroniikkatehtaiden työntekijät ovat yleensä nuoria maaseudulta muuttaneita naisia, joille maksetaan minimipalkkaa (35 senttiä tunti), joka riittää hädin tuskin elämiseen. Tuotannossa käytettävät myrkylliset materiaalit koettelevat työntekijöiden terveyttä ja kuormittavat ympäristöä. Työntekijät eivät käytä aina suojaimia, sillä ne hidastavat työntekoa ja vaikeuttavat tulostavoitteissa pysymistä, ja tavoitteista lipsuminen voi tarkoittaa palkatonta lisätyötä.

Valmistajilla on valta muuttaa asioita ja vastuu laitteensa tuotantoketjun eettisyydestä. Valvonta ulottuu usein kuitenkin vain tuotantoketjun ensimmäiseen portaaseen, jos sinnekään. Alan yritysten tulisi tehdä enemmän yhteistyötä reilumman tuotantoketjun eteen. Meillä kuluttajilla on oikeus tietää, missä ja miten käyttämämme laitteet on valmistettu. Voimme myös äänestää lompakollamme. Me kuluttajat voimme kertoa valmistajille millaista elektroniikkaa haluamme, eettisesti epäilyttävää vai rakenteeltaan reilumpaa.

Kirjoitus on julkaistu aiemmin osoitteessa nuukuusviikko.fi

Tagit: , , , ,

Kommentoi

Site by Alpiini

Luontoliitto.fi
ÄOM-logo
mainoskupla.fi