Kuvituskuva

Kulutan, siis olen

Tänään on Älä osta mitään –päivä. ”Älä osta mitään” koetaan kulutusyhteiskunnan massoille huudettuna ärsyttävänä, röyhkeänä, turhana ja typeränä – mutta myös virkistävänä, luonnollisena ja tarpeellisena. Monelta kuitenkin menee, ehkä negatiivisen ÄLÄ-ilmaisun takia, päivän varsinainen sanoma hieman ohi. Mikä se suuri sanoma sitten on?

Tommi Turunen: Kulutusjuhla

Eikö saa ostaa ruokaa, vaikka jääkaapissa olisi vain valo? Pitäisikö pysytellä kotona silmät kiinni, ettei vain ostaisi mitään? Ei! Kyse on seuraavan ajatuksen herättämisestä: mitä tarvitsen? Tarvitsenko kaiken sen, mitä luulen tarvitsevani?

Huomaan kokevani tyytymättömyyttä ainoastaan silloin, kun altistun aggressiiviselle mainonnalle. Jos en näe kaikkia tarjolla olevia upeita tuotteita, en niitä myöskään tarvitse. Ja kun vieroittaa itseään riittävän pitkään mainoksien unelmamaailmalta, alkaa se vaikuttaa huvittavalta; tätäkö ne kuvittelevat minun tarvitsevan ja haluavan?

Markkinajohteinen nyky-yhteiskunta saa meidät kuvittelemaan, että kuluttaminen on yhtä kuin oleminen. Emme ole yhteisön jäseniä tai kansalaisia, vaan kuluttajia. Merkityksellistä elämää ei voi saavuttaa ilman kulutusyhteiskunnan kuplassa leijumista.

Olen ympäristöystävällinen kuluttaja?

Ekokestävä kuluttaminen on paradoksi. Kuluttaminen ei lähtökohtaisesti voi koskaan olla ympäristöystävällistä tai maapallon kannalta taloudellista. Mitä olisi taloudellinen kulutus? Ainakin sellaista, että käyttäisimme vain sen yhden maapallon verran resursseja niiden neljän, viiden sijasta joita nykykulutuksemme vaatii. Nykymenon ylläpitäminen esimerkiksi Suomessa on pidemmän päälle mahdollista vain, jos kiellämme köyhiltä mailta kuluttamisen kokonaan! Reilua.

Älä osta mitään -päivän tarkoituksena on saada ihmiset ajattelemaan. On ihan hienoa olla ekosti trendikäs tai vastuullinen kuluttaja, mutta kulutuksen muuttamista merkittävämpää olisi sen kokonaisvaltainen vähentäminen. Vähemmän ON enemmän!

Kannattaa siis suhtautua varauksella myös niihin vihreisiin mainoslauseisiin, jotka antavat luvan kuluttaa hyvällä omallatunnolla.

Tagit: , , ,

6 kommenttia

  1. Muutama vuosi sitten huomasin ahdistuvani käydessäni silloin tällöin ostoskeskuksissa, halusin äkkiä pois.
    Nyt en enää käy ”piristymässä” niissä, kauhee ajatus!
    Mainoksia en tarvitse, ne ei kiinnosta ollenkaan.

  2. Itsekkin maalle ja sieltä takaisin Helsinkiin muuttaneena kammoan nykyään kaikkia isoja ja ruuhkaisia ”ostos-paratiseja”. Inhottaa kun vaate-kaupassakin pitäisi tuhlata aikaansa puoli tunita jonossa että pääsee edes pukukoppiin. Kaikki se väen paljous, tungos, kovat ääni mainokset, vilkkuvat ja piipittävät valo-mainokset, puoli alastomat lapsi-mallit..Yök, hyi, en kestä enää. Sen takia suosin aikaisemmin pientä lähi-kauppaammekin (ok, normi pieni valintalo, mutta kiva paikka ja ihana henkilökunta) kun siellä sai hoitaa asiansa rauhassa ilman kauheaa hälinää ja tungosta. Nyt muuton jälkeen ei ole enää yhtään pientä lähi-kauppaa vieressä, vainostoskeskus ja kaksi isoa super-markettia :(

  3. Musta parempi slogan ois vaikka ”Osta vähemmän”, sillä tuo ”älä osta mitään” on jotenkin tosi negatiivinen ja sen sanoma ei tavoita.

    Mutta sanoma on tärkeä.

  4. Olen ehkä hivenen erilainen kuin nuoret yleensä, sillä en viihdy lainkaan suurisa ostoskeskuksissa. Lähiöiden pienet lähikaupat ovat kodikkaita.

  5. Mielestäni on hyvä pohtia, mitä itse tarvitsee oikeasti. Ja ostaa ja kuluttaa sen mukaan. Nämä edellä mainitut kysymykset: ”mitä tarvitsen? Tarvitsenko kaiken sen, mitä luulen tarvitsevani?” herättävät todellakin paljon ajatuksia.
    Itse en viihdy isoissa ostoskeskuksissa. Olen koko ikäni asunut vain pienissä kylissä, ja olen tottunut siihen. En kaipaa ollenkaan kaupunkia, tai siellä olevia lukuisia kauppoja.

  6. Ärsyttää kaikki mainokset jotka vilkkuu ja välkkyy. Äänitehosteet huuuutaaa!
    Harmi että pikkukaupat on hivenen kalliimpia kuin isot marketit. Maaseudun rauhaan ois kiva muuttaa joku päivä.

Kommentoi

Site by Alpiini

Luontoliitto.fi
ÄOM-logo
mainoskupla.fi