Kuvituskuva

Kuinka eettistä dyykkaus on?

Pääsin mukaan dyykkausreissulle dokumenttielokuvan Fregan Fröjd (Fregaanihuumaa) tekijän Nina Nordströmin kanssa. Satuimme kuitenkin valitettavasti paikalle juuri, kun roska-auto oli käynyt tyhjentämässä laarit. Niinpä päädyimme juttelemaan teen äärellä dyykkauksesta noin muuten.

Pohdin aikanaan jonkin verran dyykkauksen eettisyyttä. Kauppahan menettää minusta asiakkaan, jos täytän ruokatarpeeni roskistavaralla. Jos kaikki ylijäämä dyykattaisiin, asiakashukka olisi jo huomattavampi. En kuitenkaan koe mitään velvollisuutta suurten elintarvikeketjujen taloudellisista voitoista. Kauppa tekee eettisen virheen tilatessaan liikaa tuotteita ja heittäessään niitä pois.

Syyt ovat kuitenkin toki monintakeiset. Kysynnän ja tarjonnan laki määrittelee ruokakauppojenkin hyllyjä – liikaa tuotteita on, koska kuluttajat eli me vaadimme laajaa tarjontaa. Kuluttaja saattaa vaihtaa kauppaa kun ei löydä lempileivonnaistaan kahdeksan aikaan illalla lähikaupasta. Ketä siis syyttää? Vastaus ei olekaan niin helppo. Joudun itsekin pohtimaan omia vaatimuksiani, tottumuksiani ja tapaani marssia kauppaan olettaen, että siellä on kaikki mitä mieleni sattuu tekemään.

Vähin mitä voidaan tehdä on ylijäämän hyötykäyttö, ja sitähän dyykkaus jos mikä on. Se on myös tapa tehdä ongelma näkyväksi ja protestoida asiantilaa. Jos dyykkaus kuitenkin tehdään kaupan taholta mahdottomaksi, on keksittävä joitakin muita keinoja. Tietenkin olisi yritettävä vaikuttaa politiikkaan. Nykyään kaupat käyttävät usein puristinroskiksia tai lukittuja pönttöjä. Roskathan ovat kaupan ”omaisuutta”. Paloturvallisuuttakin käytetään (teko)syynä. Väitetty on myös, että kauppiaat potisivat huonoa omatuntoa myrkytysvaarasta.

Tuntuu aivan käsittämättömän absurdilta, että pähkäilemme, onko roskiksista tonkiminen varkautta vai ei. Yksityisomaisuuden eetos kohdistuu näköjään jo roskiinkin? Mutta enhän yksityisenä ihmisenä pistä pahaksi, jos joku haluaa osan siitä, mitä minä heitän pois. Ehkä kauppojen nihkeän suhtautumisen takana on kuitenkin se, ettei epäkohtaa haluta tuoda julkisuuteen, ja tahdotaan pakottaa ihmiset hankkimaan ruokansa kaupasta. Silloin ei menetetä asiakkaita.

Keskusteluista jäi mieleeni palava halu kokeilla dyykkaamista oikeasti! Ehkä siitä olisi jossakin määrin myös omaksi elämäntavaksi.

Tagit: , , , ,

4 kommenttia

  1. Jenni Rantala on tehnyt v. 2006 pro-gradu -tutkielman roskisdyykkauksesta ja dyykkaajien elämänpolitiikasta kulutuksen ja kulutuskriittisyyden näkökulmasta Helsingin yliopiston taloustieteen laitokselle.

    Gradun voi lukea ylläolevasta linkistä.

  2. Vanhana dyykkarina halusin vain kommentoida tuota kohtaa, että kauppa menettää asiakkaan jos dyykkaa kaiken tarvitsemansa. Kokemukseni mukaan ihan kaikkea ei roskiksesta löydy. Esim. kuivatavarat ovat harvinaista herkkua. Vegaanina en myöskään jää odottelemaan milloin roskiksesta löytyisi palkokasveja tai vaikkapa soijamaitoa. Näitä tavaroita saattaa siis joutua ostamaan kaupasta.

    Kun käyn kaupassa pyrin suosimaan paikkoja, jotka pitävät roskiksiaan auki, vaikka en ehkä muuten kyseisissä
    lafkoissa asioisi. Näin ollen kaupat, jotka eivät suhtaudu mustasukkaisen suojelevasti roskiaan kohtaan itse asiassa voittavat minussa asiakkaan… ;)

Kommentoi

Site by Alpiini

Luontoliitto.fi
ÄOM-logo
mainoskupla.fi