Kuvituskuva

Kriittisiä kysymyksiä ja autohaaveita

Ennen jokaista ostosta käyn läpi seuraavat kolme kysymystä: 1. Tarvitsenko tätä todella? 2. Voisinko lainata/vuokrata tämän jostain? 3. Voisinko ostaa tämän käytettynä? Varsin usein lopputuloksena on, että en osta tuotetta ainakaan uutena.

Ensimmäinen kysymys, joka koskee ostoksen tarpeellisuutta, on mielestäni tosi tärkeä varsinkin niille, jotka vasta aloittelevat oman kulutuksensa vähentämistä. Kun pysähtyy hetkeksi miettimään todellisia tarpeitaan, voi selättää sekä rutiininomaisen ostelun että heräteostokset. Kysymystä ei kuitenkaan saisi unohtaa nekään, jotka ovat jo ehtineet pidemmälle kulutuksen karsimisessa. Ainakin minulla säännöllisin väliajoin pulpahtelee pintaan mielitekoja, joiden kohdalla itsekritiikki on tarpeen.

Jos kuitenkin toteaa tarvitsevansa jotain, ei kannata heti rynnätä kauppaan ostamaan sitä uutena. Kannattaa pohtia mahdollisuutta lainata tavara. Useimmiten lainaaminen tapahtuu ystävien, sukulaisten, naapureiden ja muiden tuttujen kesken. Hyvä olisi, että hommassa on mukana vastavuoroisuutta: jos lainaat jotain toisilta, ole myös itse valmis lainaamaan omia tavaroitasi heille. Lainaamisen hyviin tapoihin kuuluu myös, että palauttaa tavarat vähintään yhtä hyvässä kunnossa kuin saadessa ja tietenkin sovitussa aikataulussa (tai jos ei sovittu mitään, niin aina mahdollisimman pian). Turvautua voi myös erilaisiin lainaamo- ja vuokrauspalveluihin. Ainakin autoja, isompia työkoneita ja juhla-astioita varten on omia lainaamojaan. Lisäksi on olemassa lainauspalvelu Kuinoma, jonka tyyppisiä yrityksiä toivoisi syntyvän enemmänkin.

Käytettynä saa vaikka minkälaista tavaraa. Perinteisten kirpputorien lisäksi netistä löytyvät tutut kauppapaikat kuten huuto.net ja tori.fi. Itse käytän näitä nettipalveluja jonkun verran ja olen ollut kovin tyytyväinen. Ilmoituksia selatessa täytyy vain olla tarkkana, sillä mukana on myös aivan uusia tuotteita. Itse olen vetänyt rajan siihen, että ilmoittaja ei saa olla ostanut tuotetta itselleen pelkkää jälleenmyyntiä varten, vaan se on pitänyt ostaa omaan käyttöön (mutta on saattanut syystä tai toisesta sitten jäädäkin vähälle käytölle tai kokonaan käyttämättä).

Viime aikoina olen käyttänyt kolmen kysymyksen listaa erityisesti erään asian pohdintaan. Nolottaa myöntääkin, mutta kyseessä on auto! Autohaaveet johtuvat kai muuttuneesta elämäntilanteesta. Välimatkat kavereiden luo pitenivät merkittävästi, kun muutimme uudelle paikkakunnalle. Kun meille syntyi vuodenvaihteessa lapsi, on liikkuminen ollut entistä rajoitetumpaa. Haaveilen auton mukanaan tuomasta liikkumisen vapaudesta.

Toivun kuitenkin takaisin järkiini jo, kun alan pohtimaan auton todellista tarpeellisuutta. Toki vauvan ja lastenvaunujen kanssa on hankalampaa kulkea pitkän matkan bussissa. Ei se kuitenkaan ole mahdotonta. Lyhyempiä matkoja voi taittaa pyörän ja lapsiperäkärryn avulla. (Tällaisilla helteillä matkojen tulee kuitenkin olla tosi tosi lyhyitä, koska lapsi kuumenee nopeasti kärryssä.) Lisäksi kaikki tämä oli tiedossamme jo etukäteen. Sitä paitsi enkö minä aina saarnaa, kuinka yhdyskuntarakenne on tehty autoilun ehdoilla ja että muutosta ei tule, jos kaikki valitsevat helpon tien. Tulen aina samaan päätelmään: auto olisi mukava ja kätevä, mutta ei tuiki tarpeellinen. Luulen, että joudumme hankkimaan auton sitten, kun sekä minun että mieheni vanhemmat alkavat tarvita apua. He asuvat sen verran pitkien matkojen päässä, että ilman autoa emme pystyisi heistä huolehtimaan.

Välillä silti on sellaisia reissuja, kuten hääjuhlia tai huonekalujen kuskaamisia, joista emme ole selvinneet ilman autoa. Olemme kuitenkin saaneet mieheni vanhemmilta auton hyvin joustavasti lainaan. Suuret kiitokset heille siitä!

Kolmen kysymyksen voimalla auto on siis toistaiseksi jäänyt hankkimatta, ja hyvä niin.

Tagit: , , ,

3 kommenttia

  1. Tuo auton tarpeellisuudesta kirjoittamasi varmasti pätee, kun asuu kaupungissa tai vähänkin isommassa kirkonkylässä. Niissähän suurin osa palveluista on järkevän kävely-/polkupyörämatkan päässä ja julkisiakin kulkee riittävän usein.
    Täällä haja-asutusalueella auto kuitenkin on se välttämätön ”paha”. Meiltä lähin julkinen kulkee 15 km päässä kirkonkylällä ja sieltä löytyvät myös lähimmät palvelut kuten kauppa, apteekki ja terveysasema. Vielähän sitä hyvällä kelillä polkee tyhjän kassin kanssa kauppaan vähän pidemmällekin, mutta annas kun paluumatkalla on kuusi maitoa, kahden kilon pussi kauraryynejä, suolapaketti ja muuta tarpeellista tulossa. Meillä on käytettyinä ostetut farmariauto ja avolavapakettiauto pihassa, mutta eihän niillä lähdetä joka asiaa yksitellen toimittamaan vaan kerätään viikon varrella useampi asia toimitettavaksi ja sitten vaan matkaan.. Yksityisautoilu tietty kuluttaa ja saastuttaa, mutta täällä sivukylällä voi sitten säästää luontoa monella muulla tavalla. Vaatteiden ei tarvitse olla niin siistit ja tuliterät kuin ihmistenilmoilla, kosmetiikkakulutus nollassa (kana ei kysele emäntänsä ripsivärien perään), marja- ja sienimaastot kävely/pyöräilymatkan päässä (ei tarvita edes julkisia), katuvalaistusta ei ole (ei kyllä katujakaan… hiekkateitä vain), kompostin voi perustaa omaan puutarhaan eikä biojätteen erilliskeräysauton tarvitse tulla tänne asti jne. Isohoko auto puolustaa paikkaansa sikäli, että siinä voi kuljettaa kerralla isomman kuorman kotiin ja näin säästyy välillä useammalta ajokerralta. Näin meidän maalaisten elämä ainakin poikkeaa taajamalaisten elämästä. Tiedä häntä, kumpi ekologisemmin kykenee elämään- onhan kummassakin asumismuodossa puolensa.

  2. Kiitos jyvikselle kommentista! Olisin tosiaan voinut kertoa hieman tarkemmin, millaisessa paikassa asun. Jyvis arvasi ihan oikein, että kyseessä on taajama. Meillä on ruokakauppa, apteekki ja posti tässä ihan kävelymatkan päässä. Niiden takia ei siis tarvitse autoa. Autolla pääsisin vain näin vauvankin kanssa tekemään ”kaikkea kivaa”, kuten käymään kavereilla, uimassa ja harrastamassa.

    Kuten Jyvis toteaakin, haja-asutusalueella auto on välttämätön paha. Ajattelenkin asian niin, että Suomessa autoilun (päästöjen) vähentämisen painopiste pitäisi olla isoissa kaupungeissa ja taajamissa. Kun näillä alueilla saataisiin liikkuminen tarpeeksi vihreäksi, ei haja-asutusalueen autoiluun välttämättä tarvitsisi puuttua. Siis ikään kuin kaupunkilaiset vähentäisivät haja-asutusalueidenkin puolesta. Uskon, että tähän kuitenkin olisi varsinkin isoissa kaupungeissa potentiaalia, jos vain joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen suunnitteluun panostettaisiin.

  3. Sitten on tuo Maonkin (?) tuntema ”kaupunkeja ympäröivä maaseutu. itse asun kaunpungin keskustassa, ja kuljen vaihtelevilla välineillä: polkupyörällä, bussilla tai omalla autolla, töihin eri viikonpäivinä eri puolille maalaiskuntaa tuottamaan sikäläisille lähipalveluja. (Tämä ajatus on ilahduttanut itseäni silloin, kun on harmittanut lähteä autolla töihin, eikä vaihtoehtoja ole ollut.)

    Mielestäni tuommoisella ”kaupunkeja ympäröivällä maaseudulla” pitäisi panostaa vahvasti jonkinlaiseen kutsuliikenteeseen.

Kommentoi

Site by Alpiini

Luontoliitto.fi
ÄOM-logo
mainoskupla.fi