Kulutus.fi
Kuvituskuva

Koukkuja, kidutusta ja yksinäisyyttä – norsusafarien todellinen hinta

Mieleeni on ikuisesti syöpynyt kuva pienestä norsunpoikasesta, jonka luo pysähdyin asuessani joitakin vuosia sitten Phuketin saarella Thaimaassa. Autotien viereen kyhätyn katoksen alla kyhjöttävä, kettinkiin sidottu poikanen huojutti itseään edes takaisin ja äänteli surkeasti. Kun menin sen luo, se takertui minuun epätoivoisesti kärsällään ja katsoi minua silmiin.

Kysyin sen vieressä vartioivalta mieheltä, missä poikasen emo oli. Hän kertoi, että emo oli viemässä turisteja safarille ja sanoi hymyillen, että voisin halutessani ostaa banaaneja ja ruokkia niillä poikasta. Kieltäydyin, ja samalla tajusin, miksi poikasta pidettiin autotien vieressä. Juuri siksi, että pysähtyisin.

Keskivertoturistille aasiannorsu näyttäytyy yhtenä Thaimaan rakastetuimpana eläimenä. Turisti voi kokea sen lähes jokaisessa mahdollisessa muodossa: hän ostaa norsun pään muotoisia seinäkoristeita, pieniä patsaita, norsukuvioisia t-paitoja ja juo baarissa Chang (thaiksi norsu) – olutta. Materian lisäksi hän saa myös ostaa unohtumattomia elämyksiä: hän pääsee safarille ratsastamaan norsulla, näkee, kuinka norsut pelaavat jalkapalloa ja maalaavat muotokuvia itsestään. Hän maksaa kaikesta tästä ja on tietämättömän onnellinen.

Norsujen maalaamista ja pelaamista seuratessaan turisti ihmettelee niiden älykkyyttä: miten jokin toinen eläin voikaan olla niin ihmisen kaltainen? Norsujen käyttäytymistä katsellessaan hän taas ihmettelee, miten jokin niin suuri eläin voi olla niin rauhallinen ja lempeä. Tarkemmin katsoessaan hän kuitenkin huomaa kouluttajien käsissä koukkuja. Koukut eivät ole työkaluja tai paimensauvoja: ne ovat kidutusvälineitä.

Varrellinen koukku eli ”bullhook” on Thaimaassa yleinen ja hyväksytty koulutusväline. Koukku on helposti tunnistettavissa: siinä on lyhyehkö varsi ja metallinen osa, jonka yläpää on terävä, ja jonka kärki kaartuu viistosti alaspäin. Vaikka norsun nahka vaikuttaa paksulta ja parkkiintuneelta, se pystyy aistimaan jopa pienen hyönteisen pureman ihonsa herkimmillä alueilla. Kouluttajat käyttävät tätä hyväkseen.

On tärkeä ymmärtää, että norsut – kuten muutkaan villieläimet – eivät nauti esiintymisestä. Ne eivät halua pelata jalkapalloa eivätkä maalata kuvia. Ne eivät myöskään halua erota poikasistaan ja kantaa ihmisiä selässään satuloissa, jotka painautuvat niiden selkärankaa vasten, ja joiden painoa niiden on vaikea kestää. Ne eivät halua jättää poikasiaan taakseen.

Ne eivät halua elää kahlittuina, eivätkä sosiaalisina nisäkkäinä voi hyvin viettäessään suuren osan elämästään eristyksissä lajitovereistaan. Ne eivät halua kävellä tauotta ilman, että pysähtyvät syömään tai lepäämään. Muttei niillä ole vaihtoehtoa. Tämä johtuu perinteisesti phajaan-metodista, jonka avulla ne on useimmiten koulutettu. Tätä metodia turisti ei koskaan näe. Hän näkee vain sen lopputuloksen: rauhallisen, nujerretun eläimen.

Englanniksi menetelmää kutsutaan osuvasti nimityksellä ”elephant crushing,” ja se on Thaimaan lisäksi edelleen vaiettu, mutta erittäin yleinen kidutustapa muun muassa Intiassa ja Myanmarissa. Thaimaasta myös viedään paljon norsuja muualle Aasiaan, joten eläinsuojelullinen ongelma ei jää maan rajojen sisäpuolelle. Aasian lisäksi myös länsimaisissa sirkuksissa käytetään koukkuja norsujen koulutukseen. Esimerkiksi amerikkalaista Ringling Brothersien sirkusta on syytetty norsujen kidutuksesta koulutuksen aikana.

Koulutus alkaa norsun ollessa aivan pieni. Se suljetaan useimmiten pieneen, puiseen häkkiin ja sen raajat sidotaan niin, ettei se pysty potkimaan tai rimpuilemaan. Tämän jälkeen norsua pahoinpidellään yötä päivää keppien, koukkujen ja seipäiden avulla. Joskus sen korvien läpi hakataan nauloja. Todennäköisesti norsun ei anneta nukkua lainkaan. Todennäköisesti se ei saa kunnolla syödäkseen. Seipäitä tungetaan sen ihon herkimpiin kohtiin, kuten silmiin ja korvien taakse. Se oppii pelkäämään nostokoukkua ja yhdistämään sen äärimmäiseen kipuun.

Kun se viimein päästetään ulos häkistä, se on täysin alistunut ja tekee mitä vain, ettei sitä satutettaisi. Se kantaa valtavaa painoa selässään, kiipeää pienelle jakkaralle seisomaan, ottaa pensselin kärsäänsä, potkii palloa ja seisoo työvuorojensa ulkopuolella yksin ja kahlittuna pienessä karsinassaan. Kidutus ei jää häkin sisäpuolelle: norsua pahoinpidellään jatkuvasti koko sen elämän ajan.

On tietenkin mahdollista, ettei jokaista norsua kouluteta näin. Mutta itse Thaimaassa ollessani olen nähnyt koukkuja ihan joka paikassa, missä olen nähnyt norsujakin. Koh Lantalla näin teini-ikäisen pojan, joka kulki norsunpoikasen kanssa safaripaikan edustalla. Hänelläkin oli koukku. Mitä se merkitsikään pienelle poikaselle?

Vielä 1900-luvun alkupuolella Thaimaassa eli 100,000 villiä aasiannorsua. Vuosisadassa niiden määrä on pudonnut huolestuttavasti: lähes 95% Thaimaan norsuista on kadonnut ja nykyinen kanta rajoittuu n. 5,000 yksilöön. Suurimpina syinä villien norsujen häviämiseen ovat elinalueiden supistuminen sekä norsujen valjastaminen viihdeteollisuuteen. Vangitut norsut ovat usein liian uupuneita omatakseen lisääntymisviettiä. Lisäksi ne kuolevat nuorena.

On surullista ajatella, että mitä enemmän turisti näkee norsuja kauppojen hyllyillä ja turistikeskuksien katukuvassa, sitä vähemmän niitä on luonnossa. Aasian lempeistä, älykkäistä jättiläisistä on tullut alistettua kauppatavaraa, turisteille esiintyviä klovneja, joita ei enää kohta voi nähdä kuin maalaamassa ja pelaamassa jalkapalloa.

Norsu on käytetty Thaimassa jo vuosituhansien ajan. Voidaan sanoa, että Thaimaata ei olisi rakennettu ilman niitä. Myös phajaan-menetelmä voidaan jäljittää 6,000 vuoden päähän. Perinteitä on vaikea muuttaa, vaikka ihmisten tietoisuus kasvaakin hiljalleen. Vanhat tavat häviävät tuskallisen hitaasti. Turistilla on kuitenkin mahdollisuus auttaa paikallisten tekemää eläinsuojelutyötä ja olla tukematta rahallisesti tätä perinnettä. Tiedostava matkaaja ei maksa norsusafarista, ei mene Phuket FantaSean kaltaisiin norsusirkuksiin, eikä osta norsun tekemiä maalauksia. Hän ei naura kömpelösti pelatuille jalkapallo-otteluille eikä osta palveluita ihmisiltä, jotka pitävät kädessään koukkua.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö hän voisi koskaan päästä näkemään norsuja läheltä. Monet thaimaalaiset vastustavat niiden kaltoinkohtelua ja perustavat kidutuksesta pelastetuille norsuille turvakoteja, joissa traumatisoituneet, pahoinpidellyt eläimet saavat viettää eläkepäivänsä. Esimerkiksi Pohjois-Thaimaan Chiang Maissa sijaitsevat Elephant Park ja Boon Lott’s Elephant Sanctuary antavat turistin kylvettää niitä, ruokkia niitä, rapsuttaa niiden otsaa, katsella niitä silmiin ja viettää niiden kanssa aikaa ilman, että eläimen turvallisuus vaarantuu.

Todellisen turvakodin merkkinä turisti voi pitää sitä, ettei näissä paikoissa ratsasta norsulla; etenkään sellaisella, joilla on satula. Norsut eivät myöskään joudu tekemään töitä, sillä myös se on niille luonnotonta. On tärkeää, että myös thaimaalaiset saavat tietää, että turisteille riittää vaikkapa ison eläimen silittäminen tai ruokkiminen. Norsut eivät koskaan toivu täysin kidutuksesta, mutta ne voivat antaa anteeksi.

On turha syyttää ainoastaan thaimaalaisia norsujen kidutuksesta. Vaikka Thaimaassa ja muissa Aasian maissa kohdellaankin usein norsuja huonosti, eläinten käyttö ihmisen välineinä on tuttua joka puolella maailmaa. Niin kauan, kuin tuemme rahallisesti tällaista toimintaa matkustaessamme maihin, joissa norsujen kaltoinkohtelu on edelleen sallittua ja viranomaiset katsovat sitä läpi sormien; niin kauan, kuin meidän omissa maissamme pidetään eläimiä näytillä, pakotetaan ne esiintymään ja alennetaan pelkiksi ruokateollisuuden koneiksi, meistä jokainen voi lopettaa sormella osoittamisen ja katsoa peiliin.

Ehkä meidän kaikkien olisi hyvä miettiä omaa suhtautumistamme muihin eläimiin? Jos pieni, emostaan erotettu norsunpoikanen saa meidät vihastumaan, minkä takia katsomme sormien välistä parteen sidotuista, ihmiselle maitoa lypsävistä lehmistä päivän ikäisinä erotettuja vasikoita tai kukonpoikasia, jotka kaasutetaan elävältä, koska ne eivät muni?

Tagit: , ,

6 kommenttia

  1. Eihän tällainen voi olla totta. Miksi mikään taho ei ole tähän reagoinut. Kamalaa.

  2. Norsujen kidutus ja työssä käyttäminen on lopetettava. Ihmisille on jaettava tietoutta niin, että ymmärtämättömät turistit eivät anna rahaa julmille ihmisille.

    • Phajaan-menetelmä on ihan yleinen koulutuskeino esim. Thaimaassa. Ei kukaan väitä, ettei sitä käytettäisi, joten ei minun tarvitse sitä sen kummemmin todistaa. Elefanttien suojelukodit ovat täynnä eläimiä, joita on kaltoinkohdeltu, eli sinne vaan vierailulle. Tai mene norsusafarille ja näet koukkuja pilvin pimein. Ei niitä piilotella mitenkään.

      Sen sijaan mikäli sinä itse olet sitä mieltä, ettei tätä menetelmää käytetä, voisit itse esittää lähteitä sille, että Thaimaassa a) norsut eivät ole uhanalaisia ja b) niitä EI kohdella kaltoin eikä kouluteta phajaan-menetelmällä.

      Tai sitten voisit googlettaa ja ottaa asiasta selvää? ;)

      • Lisäisin vielä, että kyseessä on blogiteksti, ei akateeminen essee. Blogiteksteissä ei useimmiten ole lähdeluetteloa.

  3. Kyllä ihan totta. Ja sitten niitä surullisia tarinoita, kun norsulle riittää,ja runnoo itsensä pihalle jostain sirkuksesta tappaen samalla ihmisiä, ja loppu häämöttää satojen luotien saattelemana :(

    Todella surullista. Ihminen on paska.

Kommentoi

Site by Alpiini

Luontoliitto.fi
ÄOM-logo
mainoskupla.fi