Kuvituskuva

Kinkkua sulatellessa

Reilu vuosi sitten minulle tuli paha olo siitä, että olin sortunut kesällä grillimakkaraan. Asialla oli tehotuotanto.net -kampanja. Se muistutti tehokkaasti, että lihantuotanto on Suomessa ihan samanlaista kylmäsydämistä agribisnestä kuin muuallakin. Kampanja osui täydellisesti joulun alle ja sai valtavasti julkisuutta.

Joulu meni ja ihmiset kehuskelivat lomien jälkeen kinkun syönnillään ihan entiseen malliin. Olin ihmeissäni. Eikö kaltoin kohdellun possun ahmimisesta tullut edes pikku hippusen huono omatunto?

Joulukinkkujen tuotannon takia tapetaan noin 300 000 sikaa. Se on aika paljon.

Kuulen jo korvissani tutun vastalauseen: jos sikoja ei syötäisi, niitä ei olisi olemassakaan ja sikaparat olisivat sukupuuton partaalla. Pelkästään Suomessa on 1,4 miljoonaa sikaa. Vaikka puolet maailman lihansyöjistä siirtyisi kasviksiin, sioilla tuskin olisi lajina hätäpäivää.

Minua riepoo myös fine dining. Lähes jokaisen gourmet-ravintolan listalla on ankan- tai hanhenmaksaa. Suurin osa linnunmaksasta on tuontitavaraa. Maksa paisutetaan luonnottoman suureksi pakkosyöttömenetelmällä, joka on Suomessa laissa kielletty. Miten kukaan itseään normaalina moraalisena olentona pitävä ihminen voi syödä eläintuotteita, jotka on tuotettu selkeästi lainvastaisin menetelmin?

Miksi suomalaiset suhtautuvat eläinten kärsimyksiin näin välinpitämättömästi käytännön valinnoissaan? Harva kuitenkaan allekirjoittaisi väitettä, että eläimiä saa kohdella ihan miten tahansa ihmisen edun nimissä.

Osin kyse on siitä, että eläinten hyväksikäyttö on piilotettu. Toimittajatuttavani teki juttua lehmän viimeisestä matkasta. Hän ei saanut teurastamolta lupaa seurata itse tappotapahtumaa. Eräs kuvausluvan saanut valokuvaaja ei saanut erinomaisia kuviaan kaupaksi mihinkään suuren yleisön lehteen. Niitä pidettiin liian raflaavina.

Tämä on yhteiskunnallinen ongelma. Eikö meillä ole oikeus tietää, millainen koneisto meitä ruokkii?

Silloinkin, kun tietoa on saatavilla, moni kääntää päänsä pois. Vaihtoehto, eläintuotteiden käytön vähentäminen, tuntuu liian haastavalta.

Toinen syy tuotantoeläinten kärsimysten ohittamiseen lienee se, miten ihmiset jakavat eläimiä hierarkioihin. Lemmikit herättävät enemmän empatiaa kuin vieraammat tuotantoeläimet. Pörröiset, pehmeät otukset saavat säälimme helpommin kuin nokikkaat, kylmäsilmäiset kanat.

Mitä yksittäinen ihminen voi tehdä? Ainakin näyttää esimerkkiä ja tilaisuuden tullen kertoa omien valintojen syistä tuttaville ja työkavereille.

Suosittelen myös pientä performanssia: Soita gourmet-ravintolaan ja kerro, että olet varaamassa pöytää. Ensin haluat kuitenkin tietää, onko ravintolan linnunmaksa valmistettu pakkosyöttämällä. Kun luurin toisessa päässä änkytetään jotain epämääräistä, ilmoita ettet voi syödä paikassa, joka suosii lainvastaista eläinten kidutusta. Kannattaa vielä lisätä, ettet voi suositella paikkaa myöskään ystävillesi.

Tehotuotanto.net -kampanja

Tagit: , , , , ,

2 kommenttia

  1. Kasvissyöjänä usein ajattelen, että teen kaikkeni eläinten hyväksi jo olemalla syömättä niitä. Muistutat kuitenkin tärkeästä asiasta: myös palautteenannolla on suuri merkitys.

    Kinkusta tuli mieleen myös toinen asia: välillä tuntuu, että kansalliset juhlapyhät ovat syy luopua periaatteistaan. Muuna aikana vuodesta kasvisruokaa syövät saattavat maistella joulupöydässä kinkkua, ja tavaksi omaksuttu kulutuskriittisyys saattaa unohtua, kun serkun kaiman siskolle on pakko löytää jokin lahja. Miksi periaatteistaan pitää päästä lomalle? Eivätkö ekologisuus ja kulutuskriittisyys ole ennemminkin etuja kuin epämiellyttäviä velvollisuuksia?

  2. Välillä suhisi kyllä korvissa kun luki nettipalstojen ohjeita harmoniseen joulunviettoon, tyylillä: ”joulun ajan voi jokainen joustaa, koko perheen ei tarvitse taipua kuopuksen vegaaniruokavalion vuoksi”. Okei pakottaminen ei ole tietenkään jees, mutta kun noista kaikista sai sen viban, että ”äläs nyt sinä kasvissyöjä hössötä siinä, nyt on joulu syödään kinkkua rai rai!” Joissain myös mainittiin, että ruoan alkuperästä jankuttaminen ei kuulu joulun ruokapuheisiin. Eli vaaleanpunaisilla laseilla ja pumpulilla mentiin valtamediassa.

Kommentoi

Site by Alpiini

Luontoliitto.fi
ÄOM-logo
mainoskupla.fi