Kuvituskuva

Ketävän kehityksen harha

Politiikassa, luonnonsuojelussa, yhdistyksissä, työpaikoilla ja koulutuksessa korostetaan nykyään paljon kestävän kehityksen periaatteita. Mitä se kestävä kehitys oikeastaan edes on?

Ympäristöministeriön ja YK:n määritelmän mukaan se on ”maailmanlaajuisesti, alueellisesti ja paikallisesti tapahtuvaa jatkuvaa ja ohjattua yhteiskunnallista muutosta, jonka päämääränä on turvata nykyisille ja tuleville sukupolville hyvät elämisen mahdollisuudet. Tämä tarkoittaa myös, että ympäristö, ihminen ja talous otetaan tasavertaisesti huomioon päätöksenteossa ja toiminnassa.”

Termi syntyi jo aikapäiviä sitten, mutta se levisi laajempaan käyttöön vasta YK:n ympäristön ja kehityksen maailmankomission pähkäilyiden tuloksena vuonna 1987. Rio de Janeiron huippukokouksesta vuonna 1992 sai alkunsa Kestävän kehityksen peruskirja, jonka ovat allekirjoittaneet lukuisat hallitukset, järjestöt ja kansainväliset organisaatiot. Periaatteet ovat säilyneet lähes samoina nykypäivään asti ja ne on otettu käyttöön Suomessa lähes kaikkialla. Niiden ansiosta mm. kierrätys, energiatehokkuus ja ympäristönsuojelu ovat ottaneet kunnon harppauksia eteenpäin.

Tarkoittaako tämä sitä, että maailma pelastuu, kun ympäristön, ihmisten ja talouden hyvinvointi otetaan tasapuolisesti huomioon? Kestävän kehityksen tunnusmerkkien määrittely on osoittautunut varsin vaikeaksi. Koko käsitteestä vallitsee suuria erimielisyyksiä, ja monessa yhteydessä se onkin korvattu termillä ”kestävyys” (sustainability). Kiistaa on ollut siitäkin, miten kestävän kehityksen eri osa-alueita painotetaan, ja miksi.

Suomen ympäristöministeriö kannattaa OECD-maiden piirissä hyväksyttyjä arviointikriteereitä, joiden mukaan olimme vuonna 2001 maailman mallimaa kestävän kehityksen osalta. Uusimmassa vertailussa Suomi sijoittuu 12:ksi. Nämä arviot voidaan kuitenkin hyvällä syyllä kyseenalaistaa. Ympäristönsuojeluun keskittyvä The Ecologist -lehti totesi vuonna 2001, että Suomi oli vasta 52:lla sijalla kestävän kehityksen indeksissä.

Joku voisi sanoa, että kaikki riippuu näkökulmasta. Kestävän kehityksen periaatteiden heikkous piilee siinä, että ne asettavat elämämme perusedellytyksen – luonnon hyvinvoinnin – samalle viivalle ihmisten ja talouden hyvinvoinnin kanssa. Ihmislajin hengissä säilyminen ja ihmisen talous ovat riippuvaisia planeettamme ekosysteemeistä ja muista lajeista. Maapallo selviytyy hyvin ilman ihmistä, mutta ihminen ei selviydy ilman puhdasta luontoa, taloudesta puhumattakaan. Miksi siis kestävän kehityksen periaatteissakin korostuu ihmiskeskeisyys, vaikka planeettamme ei ole vain ihmistä varten, eikä se toimi ihmisen ehdoilla?

Entä miksi talouden pitäisi kasvaa? Jos se kasvaa vastatakseen ihmiskunnan tarpeisiin, kasvaa myös jo nyt kestämättömällä pohjalla oleva maailman väestömäärä, joka kuluttaa aina vain enemmän (1). Talouden intressiristiriidat aiheuttavat sotia ja ihmisoikeusloukkauksia.

Myöskään teknologian kehitys ei ole pelkästään hyvä ja tavoiteltava asia. Vaikka uusi teknologia parhaimmillaan ratkaiseekin nykyisiä ongelmia, luo moni uusi keksintö myös väistämättä uusia ongelmia (esimerkiksi rakenteelliset muutokset yhteiskunnassa, tuotannon päästöt, korjaustarpeet) ja mahdollisesti jopa lisää kulutusta (raaka-aineet, tuotanto, tavaran hankinta). Sitäkö me todella haluamme?

Halusimme tai emme, kaikki vaikuttaa kaikkeen. Kestävä kehitys on harha, ristiriitainen sanapari, joka kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta. Niin se onkin. Mielestäni koko käsitteestä tulisi luopua hetimmiten, koska se aiheuttaa vain harhakuvitelmia tulevaisuudestamme.

Mielestäni ainoaa kestävää kehitystä on se, että maailman väestömäärä kääntyy pikaiseen laskuun, ihmiset alkavat itse tuottaa oman ruokansa paikallisesti, talouskasvuajattelusta siirrytään talouden supistamiseen suurimmista ylikansallisista yhtiöistä aloittaen, kulutusta pienennetään tietoisesti, ja että luontoa suojellaan mahdollisimman pitkälti paitsi poliittisilla myös yksilön tekemillä päätöksillä ja valinnoilla. Tätä kannattaa edistää ja toivoa.

 


Lähteet:

  1. Mikko Myrskylä; Hans-Peter Kohler; Francesco C. Billari (6 August 2009). ”Advances in development reverse fertility declines”. Nature 460: 741

Tagit:

Kommentoi

Site by Alpiini

Luontoliitto.fi
ÄOM-logo
mainoskupla.fi