Kuvituskuva

Kestäviä tavaroita, kauhistus!

YLE Areenassa on vielä muutaman päivän ajan katsottavissa huikean kiinnostava dokumentti Hehkulamppuhuijaus. Filmi kertoo ongemasta, joka lampputeollisuudelle syntyi muinoin, kun huomattiin, että parhaiden asiantuntijoiden huolella kehittelemät hehkulamput yksinkertaisesti kestivät liian kauan. Jos lamppua ei tarvitse vaihtaa vuosikymmeniin, mistä saadaan ostajia uusille lampuille?

Dokkari kertoo, kuinka lamppukysymys synnytti idean ”suunnitellusta vanhenemisesta” eli tuotteen käyttöiän tarkoituksellisesta rajoittamisesta. Lampuista alettiin suunnitella tahallaan vähemmän kestäviä, jotta ne ennen pitkää lakkaisivat palamasta ja kuluttajan olisi ostettava uusi. Sama tapahtui myöhemmin nailonsukkahousuille: ensin hehkutettiin uutta mullistavaa keksintöä, kaiken kestävää sukkaa. Pian kuitenkin tajuttiin, ettei meininki vetele – sukan täytyy mennä rikki, jotta kuluttaja saadaan ostamaan uusia sukkia!

Tänä päivänä nailonsukkikset ovat melkeinpä kertakäyttökamaa. On aika hurjaa tajuta, että jo vuosikymmenten ajan ollaan tiedetty, kuinka rikkoutumaton sukka valmistetaan, mutta on teollisuuden etu, ettei niitä tehdä. Tuotteita ei siis suinkaan suunnitella asiakkaiden ehdoilla tai ”kysynnän mukaan”, vaan homma taitaa mennä niin päin, että mainonta ja tarjonta luovat kysynnän. Kuluttaja ei tajua vaatia sellaista, minkä olemassaolosta ei tiedä – kuten rikkoutumattomat sukkikset tai ikuisesti palava lamppu – ja toisaalta jos mainokset eivät esittelisi meille jatkuvasti mitä oudoimpia uusia tuotteita, vanhat kelpaisivat aivan hyvin.

Tässäpä vastaus siihen, miksi nykyään elektroniset laitteet hajoavat juuri takuuajan päätyttyä eikä korjausmahdollisuutta ole. Tuottajat haluavat, että ostamme uutta mieluummin kuin korjaamme vanhaa, saati sitten että pärjäisimme yhden ja saman laitteen kanssa koko elämämme. Dokkari esittelee myös tulostimen, jonka sisään on asennettu siru, joka lopettaa tulostimen toiminnan siinä vaiheessa, kun tietty määrä tulostuksia tulee täyteen. Kun neuvokas kuluttaja sai nollattua tulostuslaskurin, tulostin toimi jälleen kuin enkeli!

Hehkulamppuhuijauksen katsottuani jäin miettimään, millainen maailma olisi, jos tuotannossa ajateltaisiinkin kuluttajan ja ympäristön etua rahanahneiden tuottajien sijaan. Elektroniikkajätettä ei tarvitsisi rahdata tonneittain kehitysmaihin piiloon länsimaisen kuluttajan silmiltä. Luonnonvaroja ei tuhlattaisi turhien tuotteiden valmistukseen vaan niistä valmistettaisiin kunnioittavalla asenteella tavaroita, jotka palvelevat todellista käyttöä. Kuulostaa ideaalitilanteelta.

Dokkarin antama kauhukuva oli kuitenkin se, että työpaikat häviäisivät, jos kulutuksen rattaiden pyörintä hidastuisi. Itse en voi olla miettimättä, mitä kaikkea upeaa ”yli jäävällä” työvoimalla voitaisiin saada aikaan. Entä jos teollisuudelta pois jäävä väki käytettäisiin vaikkapa istuttamaan puita aavikoituville alueille, opettamaan lukutaitoa kehitysmaiden ihmisille ja hoitamaan sairaita tautien runtelemilla alueilla? Suomen vanhainkoditkin varmasti ottaisivat mielellään ylimääräisiä käsipareja avukseen. Ai niin, mutta nämä hommathan eivät tuota välitöntä voittoa ja nousevia käyriä, ainoastaan hyvinvointia joka on tietenkin toissijainen asia…

Lue myös mainio blogaus aiheesta Uusi Musta -blogissa!

Tagit: , , , , , ,

1 kommentti

Kommentoi

Site by Alpiini

Luontoliitto.fi
ÄOM-logo
mainoskupla.fi