Kuvituskuva

Keskikesän häähuumaa

Oma +/-30-sukupolveni on nyt päättänyt avioitua – ja antaumuksella. Jo muutaman vuoden ajan ovat varsinkin kesälauantait täyttyneet häähulinoista ja polttaririennoista. Aikaamme seuraavia kun olemme, päätimme myös puoliskoni kanssa astua avioon muutamia viikkoja sitten.

Tunnustettakoon heti alkuun, että ryhdyimme toimiin talvella ylimielisellä asenteella. Mehän olimme järjestäneet seminaareja ja juhlia, koordinoineet kampanjoita ja projekteja. Yhdet häät menisivät siinä sivussa! Me emme riehaantuisi. Olimme väärässä.

Häähumputus ei ole mikä tahansa bisnes. Se on markkinointikoneisto, joka on kasvanut kiinni herkimpiin alueisiimme – pari- ja sukulaisuussuhteisiin. Se pyrkii vastaamaan sekä perinteistä että yksilöllisistä erottautumisen haluista nouseviin tarpeisiin. Moninaiset häihin keskittyvät nettisivut tukevat tässä kokoamalla juhlien järjestämiseen liittyviä vinkkejä. Rivien väliin on usein koodattu uusia kulutuspaineita: ”Olethan jo muistanut valita hääkattauksesi koristelun teeman?” ”Varaa limusiini ajoissa!” ”Meiltä saat ihanat pitsit hääkonvehteihin.”

Kun selailet läpi sivuja, alat ymmärtää, että kyseessä tulee olemaan ”elämäsi tärkein päivä”, ja että tarvitset tuohon ”täydelliseen päivään” täydelliset kengät, korsetin, meikin – ja minuuden!! Vaikka mediakritiikki-nappulan pitäisikin päällä, humputus alkaa tarttua. Matkalla töistä kotiin huomaat ostaneesi meikkivoidetta, vaikka et koskaan käytä sitä. Päädyt kalliille kampaajalle hetken mielijohteesta. Löydät itsesi häpeämästä Stockmannin morsiusosastolta, jossa hyvin kammattu myyjä yrittää taiteilla kermakakkua karvaisen olemuksesi päälle. Lopulta et yhtään ihmettele morsianta, joka nettivideossa kilahtaa epäonnistuneesta hääkampauksesta.

Häät mielletään usein ensisijaisesti rakkauden juhlaksi. Nyky-yhteiskunnassa niillä on kuitenkin myös tärkeä identiteettipoliittinen ulottuvuus. Hääthän ovat usein ensimmäinen sukujuhla, jonka nuoripari järjestää itse. Esimerkiksi meillä tämä tarkoitti vahvaa ympäristöpainotusta: luomutuotettua vegaaniruokaa, järjestettyjä kimppakyytejä, linkkiä SLL:n eettisten ja ympäristöystävällisten lahjavinkkien sivulle. Juhlavetimet hankimme Helsingin hauskimmasta vanhojen vaatteiden liikkeestä Play it again, Samista.

Vaikka valinnat eivät edes olleet kovin radikaaleja, vastareaktioita tuli. Käytiin useampia puhelin- ja sähköpostikeskusteluja siitä, eikö liharuokaa todellakaan tarjota, ja eikö lahjoja saa sitten ollenkaan ostaa. Lopulta myös juhlien ohjelma muodostui monilta osin niin poliittiseksi, että aloin epäillä joidenkin sukulaisten viihtymistä. Erottivatko juhlat enemmän kuin yhdistivät?

Juhlat jättivät jälkeensä ristiriitaisen olon. Häiden ympärille kehittynyt kaupallisten, omaan identiteettiin ja parisuhteeseen liittyvien paineiden määrä tuntuu todella kasvaneen niin suureksi, että järjellisten juhlien pitäminen alkaa pian olla vaikeaa. Tabuista, tavoista ja odotuksista pitää tälläkin kulutusyhteiskunnan saralla keskustella enemmän. Muuten voi morsioista hermoromahduksen partaalla tulla laajempikin yhteiskunnallinen ongelma. Hilpeää kesähääsesonkia kaikille!

Tagit: , , , ,

Kommentoi

Site by Alpiini

Luontoliitto.fi
ÄOM-logo
mainoskupla.fi