Kuvituskuva

Kenelle sysäät vastuun valinnoistasi?

Miksi minä vaivautuisin tekemään ekologisia valintoja, kun kaverit ja tyypit tv:ssä vähät välittävät aiheuttamistaan päästöistä ja ympäristökuormituksesta? Olemme hyviä keksimään perusteita sille, ettei omia elämäntapoja tarvitsisi muuttaa ekologisemmiksi.

Kolme kohdetta, joille on helppo vierittää vastuu omasta piittaamattomuudesta:

  1. Kiinalaiset (ja muu maailma)

”Suomalaisen on ihan turha yrittää pienentää päästöjään, koska ne eivät ole mitään sen rinnalla, mitä kiinalaiset joka päivä tupruttavat ilmaan.”

On turhauttavaa, ettei muita voi pakottaa rajoittamaan päästöjään ja kulutustaan. Viime vuonna saatiin aikaan kansainvälinen ilmastosopimus, mutta sen toimeenpano etenee tuskallisen hitaasti. Se, että joku muu toimii välinpitämättömästi ympäristöä kohtaan – oli se sitten vieras valtio tai naapurini – ei kuitenkaan vähennä vastuutani omasta toiminnastani.

Yksittäisen ihmisen arkisen toiminnan vaikutukset saattavat tuntua pieniltä koko maailman mittakaavassa. Mutta jos todella välitän planeettamme tulevaisuudesta, olisi tyhmää jättää käyttämättä oma pieni vaikuttamisen mahdollisuuteni.

Sitä paitsi jos me ympäristön tilasta huolestuneet ihmiset emme vaivaudu muuttamaan tapojamme ekologisemmiksi, miksi kukaan muukaan muuttuisi? Ja mistä voin tietää, vaikka juuri minun esimerkkini saisi ennen pitkää monen muunkin innostumaan ja ottamaan askelia kohti ekologisempaa arkea?

  1. Esi-isät

”Lihansyönnin rajoittaminen on epäluonnollista, koska ihmisen purukalusto ja elimistö ovat kehittyneet syömään lihaa. Mistä luolamiehet olisivat saaneet tarvittavat vitamiinit ja energian ilman lihaa? Miten Suomessa olisi pysytty ammoisina aikoina hengissä ilman maitoa?”

Emme elä enää samassa maailmassa kuin nuo kuuluisat luolamiehet tai karjankasvattaja-esi-isät. He yrittivät selvitä päivästä toiseen syömällä sitä, mitä oli saatavilla. Heitä oli maapallolla sen verran vähän, ettei heidän elämäntapansa uhannut ympäristöä isossa mittakaavassa.

Nyt maapallon väestömäärä on moninkertaistunut, ja samoin sen karjan määrä, jota ihmiset kasvattavat saadakseen lihaa ja maitoa. Karjankasvatuksesta tulevat päästöt ovat yksi ilmastonmuutoksen merkittävimmistä aiheuttajista. Maapallo ei kerta kaikkiaan kestä nykyistä lihan- ja maidonkulutuksen määrää.

Esi-isiemme kokema hengissä säilymisen kamppailu on tälläkin hetkellä arkea monessa maailmankolkassa, kun ilmastonmuutoksen aiheuttamat sääilmiöt ja aavikoituminen hankaloittavat ruuantuotantoa. Ennen pitkää vaikutukset yltävät meihinkin, muun muassa ilmastopakolaisten muodossa. Ilmastonmuutoksen hillitsemiseen kannattaa suhtautua vakavasti jo nyt eikä vasta sitten, kun ongelmat ovat räjähtäneet käsiin.

Omasta arjesta voi tehdä helposti ilmastoystävällisempää vähentämällä maitotuotteiden ja lihan käyttöä. Toisin kuin esi-isille, meille se on mahdollista, sillä tiede on selvittänyt, miten niiden sisältämät ravintoaineet saa korvattua ruokavaliossa, ja vaihtoehtoja on laajasti tarjolla.

Tuomas Enbuske kirjoittaa oivaltavasti: ”Ihmisen älykkyys on lihansyönnin ansiota. Kehityimme älykkäimmäksi eläimeksi, koska söimme lihapitoista ruokaa. Mutta juuri meillä – toisin kuin muilla eläimillä – on kyky tehdä moraalisia päätöksiä. Lihansyönti on tehnyt meistä tarpeeksi älykkäitä voidaksemme olla vegaaneja.”

  1. Tutut ja julkkikset

”Se yksi ekoasioista kirjoittava bloggaaja lentää kerran vuodessa lomalle Thaimaaseen, eikä kukaan ole kommentoinut blogiin, että siinä olisi jotain pahaa. Hippimäiset ystävänikin käyvät jatkuvasti ulkomailla, joten kyllä minäkin voin.”

Tuntuu hankalalta katsella tuttujen eksoottisia lomakuvia Facebookissa, jos on itse tehnyt periaatepäätöksen välttää lentämistä – varsinkin, jos ne tututkin ovat ympäristön ystäviä, mutta sallivat silti itselleen säännöllisen ulkomaanlomailun. Houkuttaisi kovasti ajatella, että jos tuokin antaa itselleen luvan lipsua ideaalista, niin minullakin on oikeus samaan. Katkeruus ja marttyyriasenne nostavat päätään.

On jokaisen oma asia päättää, kuinka tiukoilla periaatteilla haluaa elää, ja monen ympäristöstä välittävän ihmisen omassatunnossa on lomalennon kokoinen porsaanreikä. On kuitenkin itsensä huijaamista vakuutella itselleen, että jokin teko tai valinta, jonka tiedän olevan ympäristölle haitallinen, olisi ”ihan ok” sen vuoksi, että joku muukin periaatteen ihminen on lipsunut samassa asiassa.

Julkisuuden henkilöillä on ehkä vielä meitä taviksia kovempi houkutus selitellä tekemisiään parhain päin. Kun ekobloggaaja kirjoittaa, että on rankan syksyn jälkeen ansainnut etelänloman, tai ympäristön ystävänä profiloitunut julkkis kertoo lehdessä, ettei koe huonoa omaatuntoa lihansyönnistä, kyse on todennäköisesti huonosta omastatunnosta nousevasta selittelystä. Ei ole kovin coolia myöntää toimivansa tietoisesti omia periaatteita vastaan.

Selittelyllä on ikävät seurauksensa: jos keksin toiminnalleni tarpeeksi hyviä tekosyitä, saatan vahingossa houkutella muut seuraamaan huonoa esimerkkiä. Ehkä olisi parempi sanoa suoraan, että oma toiminta nolottaa, ja päättää tehdä asialle jotakin.

Tagit: , ,

Kommentoi

Site by Alpiini

Luontoliitto.fi
ÄOM-logo
mainoskupla.fi