Kuvituskuva

Joulu tulee jo – pois alta!

Ulkona sataa vettä ja talvitakkiin ei juuri ole kerennyt sonnustautua, on marraskuun puoliväli. Yhdestä asiasta tietää kuitenkin, että on selkeästi talvi ja jo lähes keskitalvi: Jouluhässäkän salakavalasta hiipimisestä elämään!

Joulumainontaa alkaa pikkuhiljaa ilmestyä kaikkialle, missä nyt oikeastaan voi mainostaa. Ihmiset ryhtyvät stressaamaan joululomamatkailusta ja siitä, miten kaikki pikkujoulut saa mahdutettua kalenteriin. Hulluin ei onneksi ole vielä alkanut – joululahjojen pakko-ostaminen. Ja kaikista hirveintä on aivan viimeisinä päivinä ennen joulua, kun monikymmenmetriset ihmisjonot hikoilevat ylitsepursuilevine ostoskärryineen ja kiljuvine, turhautuneine lapsineen (ja puolisoineen) hypermarkettien kassoilla. Ja kun sitä ruokaa sitten ostetaan vuoden tarpeiksi paria päivää varten, sitä myös syödään sen mukaisesti. Olen kuullut juttuja, joissa ihmiset ovat syöneet itsensä niin ähkyyn, että ovat joutuneet sairaalaan potemaan jouluiloaan. Kuulostaako kivalta?

Ensinnäkin lahjat. Lahjojen antaminen ja saaminen on toki kivaa. Kun siihen liittyy ajatusta ja oikeaa antamisen iloa. Mitään iloa ei sen sijaan liity siihen, että lapsi-, ystävä-, tuttava- ynnä muulle katraalle pitää väkipakolla etsiä jotakin, mielellään pakettiin käärittävää tavaraa, vaikkei tuntisi kyseisiä ihmisiä lainkaan, olisi halua antaa eikä mitään ideaa lahjan luonteesta. Vastapuolella ei ole yhtään helpompaa, kun paketin avaamisesta tulee nolo tilanne saajan vaikkapa inhotessa kyseisenlaista lasitaidetta tai omistaessa jo vastaavan tai kun kertakaikkiaan kyse on vaan täysin tarpeettomasta tavarasta, joka tungetaan kaapin perälle. Jos minulta kysytään, mitä haluan lahjaksi, vastaan yleensä ”en tarvitse mitään” tai ”pieni lahjakortti rautakauppaan olisi näppärä, kun olen juuri remontoimassa asuntoani” tai vastaavaa. Tottakai ymmärrän jossain määrin lahjat, joilla vain halutaan hemmotella saajaa, mutta sekään ei aina mene ihan putkeen. Itse sain kerran suhteellisen kalliin korun, jollainen minulla jo oli, sekin lahja. Tilanteesta tuli kaikkea muuta kuin iloinen molemmille osapuolille, varsinkin kun olin juuri tuolloin erikseen pyytänyt, ettei nyt mitään lahjoja tai jos on ihan pakko, niin vaikka joku lahjakortti johonkin elämykseen.

Toisekseen ruoka. Ajatus jouluruoan tuoksusta ja yhdessä tekemisestä pitäisi kai olla houkuttelevaa ja jotakin jota innoissaan odotetaan. Sen sijaan ylensyödään, turhaudutaan kaupoissa, stressataan sopivan kinkun varaamisesta kauppiaalta. Ja suklaatahan pitää olla. Mielellään niin paljon, että sitä riittää vielä pitkälle tammikuuhun. Ainakin kaupat usein näyttävät varautuvan tähän, kun loppuja suklaakonvehtivuoria myydään joulun jälkeen alennuksessa pois. Kasvissyöjää tuttavat tietenkin säälivät jo ajoissa, koska ”eihän sillä rassukalla ole mitään syötävää jouluna”. Kertaakaan en ole nälästä kärsinyt eikä kaiketi ole rikollista myös vaikka vaivihkaa kokata vähän jotain muuta kuin sitä kiveen kirjoitettua joulumenyytä?

Vaikken ole henkisesti tai materiaalisesti lainkaan jouluihmisiä, luulisin, että kulttuurihistoriallisesti joulun tarkoituksena on ollut hiljentyä ja viettää rauhassa aikaa läheisten kanssa. Tällainen viikkotolkulla etukäteen alkava ”stressaa itsesi hermoromahduksen partaalle joulunpyhiin mennessä” -kampanja ei millään tunnu sopivan tuohon samaan kuvaan. Tällaisessa ympäristössä tuntuu lähinnä haastavalta saada aikaan mukava joulu sitten oikealla h-hetkellä. Monen viikon päästä.

Tagit: , , , ,

4 kommenttia

  1. Kiitos tästä Maarit! Hyvä kirjoitus!

    Itse olen kauhulla bongannut jo ensimmäisiä vilkkuvia jouluvaloja ikkunoissa ja parvekkeilla.

  2. Olen jo vuosia kokenut suunnatonta jouluahdistusta tämän kulutushysterian ja pahiten valojen ja musiikki-saasteet suhteen. Itse en ole kolmeen vuoteen ”viettänyt” joulua. Olen ollut yksin kotona yksiössäni, seurana kynttilät ja musiikki (ei jouluaiheinen) ja hyvää luettavaa. Hautausmaalla olen aatoiltana käynyt. Sukulaisiin menen vasta joulun jälkeen, välipäivinä.
    Minusta on kamalaa, ettei pääkaupunkiseudulla asuva ihminen voi halutessaan välttyä kokemasta joka työ/lähikauppa/kahvi-hetkillä 2-3kk. aikana hirveää vilkkuvalo, osta osta osta tulvaa…kahvilatkin koristeltu krääsällä…ja piparia tonttulakkia joka paikassa. Muita vaihtoehtoja viettää joulua ei ole, ellei ole mahdollisuutta matkustaa pois.

  3. ”Hulluin ei onneksi ole vielä alkanut – joululahjojen pakko-ostaminen.” – äläs ny, pari päivää sitten työkaveri harmitteli että kaikki lahjat on vielä ostamatta, viime vuonna kun tässä vaiheessa oli jo kaikki hankittuna. Toinen kertoi aloittaneensa joulusiivoamisen pesemällä ovet. Erittäin järkeviä mielestäni molemmat, eipähän jää viimetippaan, mutta vähän sellainen olo itsellä että pitää yrittää olla ajautumatta itse vielä joulustresseihin…

    Meillä on muuten aina perinteiset jouluruuat mutta vegaanisina versioina rosollinkastiketta lukuunottamatta, eikä puutu pöydästä mitään (kinkkuna on sinappihunnutettu tofu, lipeäkalaa ei pöytään huolittaisi vaikka kalaa syötäisiinkin). Laatikot voi ihan hyvin tehdä ilman munaa ja maustamattomaan soijamaitoon. Kasvissyöjäksi ryhtyessä jolukinkusta luopuminen tuntui haikealta, mutta ei sitä sitten joulun koittaessa enää kaivannut.

  4. Kun asuin vielä vanhempieni luona, jouluhysteria oli helppo välttää: ei vain lähtenyt kaupunkiin. Joulukuussa kävin tuskin kertaakaan Tampereella! Kotona on onneksi hyvin minimalistinen käsitys joulutunnelmasta. Itse hankin/kerään/teen joululahjat valmiiksi pitkin vuotta, jos eteen sattuu jokin idea, joka sopii juuri jollekin tietylle ystävälle. Kaikista hirveintä on kokea stressiä muiden joulustressistä ja kaupunkien jouluvouhottamisesta! Suosittelen omaan rauhaan vetäytymistä ja kaupunkikeskustojen välttämistä joulun alla.

Kommentoi

Site by Alpiini

Luontoliitto.fi
ÄOM-logo
mainoskupla.fi