Kuvituskuva

Jotain vanhaa, jotain uutta, jotain vihreää

Kesä on Suomessa hääjuhlien sesonkiaikaa. Samalla kun ystävien ja sukulaisten kokoontuminen on sosiaalisesti tärkeää, juhlinnan ympäristövaikutukset saattavat paisua merkittäviksi. Juhlaperinteiden viherrytys voi olla tapa tarjota positiivisia elämyksiä ympäristöystävällisistä valinnoista.

Naimisiin bussiyhteyden päässä

Kun helsinkiläinen kampanjavastaava Kaisa järjesti häitään muutama vuosi sitten, kätevät joukkoliikenneyhteydet painoivat paikan valinnassa paljon. ”Järjestely vähensi tarvetta sekä autokyytien järjestämiseen että parkkitilan löytämiseen”, Kaisa kertoo. Kertakäyttöastoita juhlissa ei käytetty edes iltapalalla, vaan paikalla valmiina ollutta astiastoa täydennettiin vuokraamalla ja lainaamalla. Kestoastioissa tarjoiltiin lihatonta ja pääasiassa myös maidotonta ruokaa. ”Lisäksi isovanhempani toivat mummin purkittamaa uunikalaa, jonka ukki oli Puruvedeltä onkinut”, Kaisa täydentää.

Tunnelmaa ilman kristallivaaseja ja käkikelloja

Toimittajana työskentelevän Minnan hääjuhlapaikkaan julkisen liikenteen verkosto ei yltänyt. ”Toimimme kuitenkin kimppakyytivälittäjinä, ja yritimme järjestää kaikki autot mahdollisimman täyteen”, Minna sanoo. ”Emme myöskään lähteneet häämatkalle kaukomaille.” Juhlapöydän houkuttimina oli pääasiassa kasvislähiruokaa, luomua ja villiä kalaa. Tunnelman luomisessa yritettiin välttää turhaa tilpehööriä. ”Ympäristönäkökohtien huomioiminen juhlissa on minusta tärkeää, koska ne ovat mainio tilaisuus näyttää, että asioita voi tehdä toisin. Ihmiset saattavat oivaltaa, ettei hauska häätunnelma edellytä esimerkiksi häälahjojen vuorta.”

Lahjaksi elämys

Häiden ja muiden suurten juhlien lisäksi ympäristönäkökulman voi ulottaa myös pienempiin juhliin. Yrittäjänä, tutkijana ja kouluttajana toimiva Anu on sopinut lastensa kanssa, että syntymäpäivälahjaksi saa yhden elämyksen. ”Esikoinen valitsi retken, keskimmäinen haluaa elokuviin”, Anu kertoo. ”Helmikuussa vietettiin yhdet syntymäpäivät puolen suvun voimin hiihtoretkellä.” Myös ruokiin ja liikkumiseen on kiinnitetty huomiota: ”Aika perinteisiä juhlapöydät edelleen ovat, mutta on sinne tullut reilun kaupan tuotteita, lähiruokaa ja luomua.”

Kimppakyydit, Phuket ja glitterit

Tilastokeskuksen mukaan avioliiton satamaan asteli viime vuonna Suomessa noin 29 000 paria. Eri kyselyiden perusteella parit kuluttavat hääjärjestelyihin rahaa keskimäärin 5 000–7 000 euroa. Tämä tarkoittaa, että hääjuhlahumussa paloi viime vuonna noin 174 miljoonaa euroa. Kun tähän lasketaan vielä vieraiden vaatteet, häälahjat ja häämatkat, summa tuplaantuu helposti. Kyse on satojen miljoonien eurojen markkinoista ja siten myös merkittävistä ympäristövaikutuksista.

Yksityisen kulutuksen ympäristövaikutuksista suurin osa aiheutuu asumisesta, ruuasta ja liikenteestä. Näistä ruoka ja liikenne ovat seikkoja, joihin juhlajärjestelyissä voi vaikuttaa. Kirkon sivut tietävät kertoa, että sormusten vaihtoa alttarilla todistaa Suomessa keskimäärin 68 ihmistä. Jos oletetaan, että kaikki vihkivieraat ovat matkanneet juhlapaikkakunnalle 100 kilometriä keskimääräisellä henkilöautokyydillä, matkoista aiheutuu hiilidioksidipäästöjä 1,2 tonnin edestä. Määrä vastaa noin kymmenesosaa yhden suomalaisen vuosittaisista päästöistä. Ilmastoa voikin säästää avioitumalla joukkoliikenneyhteyksien päässä tai patistelemalla juhlakansaa kimppakyyteihin. Toisaalta: Jos juhlapari päättää viettää lemmenlomansa Thaimaan Phuketissa, päästöjä aiheutuu pelkistä häämatkoista yhden suomalaisen vuosipäästöjen verran, noin 12 tonnia.

Oman osansa häähumuun tuovat tietysti vielä erilaiset tilpehöörit kuten hääkarkit, nimikyltit, riisipussukat ja ohjelmavihkot. Vaikka glitterin ekologinen selkäreppu ei paljoa painakaan, voi miettiä, onko ylenpalttinen krääsä enää edes muodikasta. Sama koskee usein kertakäyttöisiksi jääviä kermakakkupukuja ja asusteita. Olisiko sittenkin tyylikkäämpää vuokrata tai kierrättää ne eteenpäin? Kuitenkin jollakin pienellä ja kiiltävällä on myös ympäristön kannalta väliä, nimittäin sormuksilla. Neljän gramman kultasormuksen valmistamiseksi tarvitaan noin kaksi tonnia luonnonvaroja. Samankokoisen hopeasormuksen saa taas noin 30 kilon selkärepulla.

Annukka Berg

Artikkeli on julkaistu aiemmin Luonnonsuojelijassa (3/2008)

Tagit:

Kommentoi

Site by Alpiini

Luontoliitto.fi
ÄOM-logo
mainoskupla.fi