Kuvituskuva

Ilmasto muuttuu ostos kerrallaan

Työn puolesta tuli seurattua viime syksynä Kööpenhaminan ilmastonmuutosneuvotteluita. Melkein kyllästymiseen saakka. Kuten kuitenkin tunnettua, henkilökohtainen turhautuminen ja kiukku ovat loistava juttu silloin kun jonkin asian pitää pysyä mielessä, ja tiukasti. Ilmastokeskustelu on masentavaa, riemastuttavan surkuhupaisaa ja ennen kaikkea kiukuttavaa. Masentavaa siksi, että niin moni haluaa taistella vastaan joka ikistä keinoa, jolla ilmastonmuutokseen voitaisiin vaikuttaa. Ja vain siksi, että ihmisen vaikutus ilmaston muuttumiseen on epävarmaa. Riemastuttavan surkuhupaisaa siksi, että ilmastobloggaaminen, mielipidekirjoitukset aiheesta, dokumentit ja kaikki mahdolliset tavat, joilla asiaa julkisesti käsitellään, ovat muodostuneet ehkä kiihkeimmäksi sanalliseksi taisteluareenaksi, jonka itse aikuisen elämäni aikana olen kohdannut. Ilmastokeskustelu tarjoaa kaikille jotakin: ei pelkoa, joku varmasti puolustaa sinunkin mielipidettäsi!

Vai puolustaako? Onko keskustelusta sittenkin unohtunut jotakin? Eri tahojen kannanotot, joissa pyritään tuomaan esiin jokaisen yksilön vaikutusmahdollisuudet painetaan maan alle jos jonkinlaisista syistä. Moni ei halua sentilläkään osallistua ilmastonmuutoksen torjumiseen, toiset vain eivät usko yksilön tai näin pienen kansan vaikutusmahdollisuuksiin. Mitäpä me täällä syytämään rahaa johonkin ylikansalliseen salaliittoon! Tässä kohtaa tulee vastaan toinen unohtunut asia. Kyse on siitä, ettei kyse ole pelkästään ilmastonmuutoksesta. Jokaikinen toimi, investointi ja henkilökohtainen kulutusvalinta vaikuttavat myös lukemattomiin muihin seikkoihin. Jos tässä halutaan miettiä nimenomaan yksityistä ihmistä, jokainen turha roina käyttää tuhottoman määrän ehkä uusiutumattomia luonnonvaroja, polkee ihmisoikeuksia, vahingoittaa mahdollisesti aivan viattomia eläimiä ja lopulta, jossakin vaiheessa tuo ne jätevuoret omalle takapihallemme. Hiilijalanjäljen kasvattamisen lisäksi ostamme kaupasta sademetsän tuhoa, lapsen lyömistä, nälkää ja sairautta, pelkoa käsilaukuksi päätyvän ja elävältä nyljetyn turkiseläimen silmissä, ja lopulta ongelman siitä, mihin tämän kaiken haluamme dumpata kun kyllästymme. Ilmastonmuutosta pohtiessa on hyvä muistaa, että lopulta se on kuitenkin yksi osanen sitä kokonaisuutta, jossa omia valintoja tai vaikka kansallista teollisuuspolitiikkaa voi pohtia.

Syyskuussa 2009 Helsingissä järjestettiin kansalaiskuuleminen siitä, mitä ihmiset haluavat ja toivovat Kööpenhaminan ilmastokokoukselta. Sata tavallista ihmistä, jotka oli valittu mahdollisimman hyvin edustamaan Suomen kansaa, ja joille tarjottiin monipuolista tietoa ilmastonmuutoksen syistä ja seurauksista, keskustelivat päivän ajan ilmastokokouksen teemoista. Kööpenhaminan kokous tuli ja meni. Tässä kuulemishankkeessa ympäri maailmaa tavalliset kansalaiset kuitenkin osoittivat laaja-alaista ajattelua: Esimerkiksi Suomen panelistien itse kehittämät ehdotukset kattoivat toimintaa aina yksittäisen kansalaisen kulutusvalintojen tasolta kansainvälisiin teknologiainvestointeihin. Näissä ideoinneissa näkyy vähintään se, ettei ilmastokysymys ole irrallinen muusta kestävän kehityksen ajattelusta, vaan merkittävä osa sitä. Ihminen, jolle annetaan luotettavaa tietoa maailman menosta, osaa kyllä pohtia asemaansa vastuullisena ihmisenä – osana ympäröivää luontoa.

Niin se minua kiukuttaa – näiden muiden tärkeiden asioiden unohtuminen julkisesta keskustelusta. Onhan ilmastoasioiden politisoitumisessa paljon huonojakin puolia. Kuitenkin se olisi varsin hyvä mahdollisuus pohtia myös muita luontoon ja ympäristöön liittyviä kysymyksiä, kuten vaikka ihan sitä omaa elämää ja pieniä jokapäiväisiä asioita. Ilmeisesti kuitenkin tarvitaan ensin se katastrofi ja sitten vasta ajatellaan. Sehän on vähän kuin hyllyjen tai joidenkin laitteiden kokoaminen: Ollaan ensin tietävinämme monta tuntia kunnes nöyrrytään katsomaan käyttöohjetta ja huomataan, että jutun olisi voinut hoitaa järkevästikin. Tässä vaiheessa moni on kuitenkin jo ehtinyt kyllästyä koko hyllynkokoamisprojektiin.

Tagit: , , , ,

6 kommenttia

  1. Totta, on vaan niin paljon helpompaa valittaa sen sijaan, että jaksaisi tehdä arkisia valintoja!

  2. ilmaston muutoksesta puhutaan paljon, mutta harva tavallinen kuluttaja miettii asiaa kaupassa.

  3. Ihmiset valittavat ilmastonmuutoksesta enemmän, kuin ajattelevat edes asiaa!

  4. Oi hallelujaa, tämä oli justiin tätä. Aivan täysin samaa mieltä olen ja tuo viimeinen kappale oli niin totta, että ENSIN tarvitaan se suuri katastrofi ennen ku nyörrytään, mutta enää kun se suuri katastrofi on ilmaston muutoksen kohdalla tullut, niin on sitten enää myöhäistä…

  5. Onko tällaisia kansalaisten keskustelu- ja ideointifoorumeita vielä tulossa jossain?

    • Hei Anna-Liisa,
      projekti oli osa tämä edelleen olemassaolevaa foorumia: http://www.wwviews.org/. Kun osallistujamaalistaa katsoo, Suomi (Kuluttajatutkimuskeskus oli koordinoiva taho) ei näytä olleen 2012 enää mukana.
      Käsittääkseni joitain vastaavia ainakin yksittäisiä projekteja on, mutta nyt en osaa oikein osoittaa yhteenkään riippumattomaan esimerkkiin.

Kommentoi

Site by Alpiini

Luontoliitto.fi
ÄOM-logo
mainoskupla.fi