Kuvituskuva

Ilman maata, metsää ja vettä emme voi elää

Maan Ystävät kokosi ”Globaalia ympäristökasvatusta – Ekologinen velka jäsentämässä etelän ja pohjoisen tasa-arvoisempia suhteita” -hanketta varten tarinoita eri puolilla maailmaa eläviltä ihmisiltä, joiden elämää ekologinen velka koskettaa. Me länsimaalaiset olemme ikään kuin velkaa kansoille, joiden luonnonvaroja olemme riistäneet. Seuraava intialaisen Anima Pushpa Toppon tarina valottaa ekologisen velan käsitettä omasta näkökulmastaan.

”Olen kotoisin Keski-Intiasta, Jharkhandista. Maa kotikyläni alueella on hyvin viljavaa, viljelemme riisiä, maissia ja monia muita paikallisia kasveja. Pidämme myös eläimiä, kuten kanoja, lehmiä, sikoja, koiria ja kissoja. Alueemme on luonnonvaroiltaan rikas, joesta saa kalaa ja metsästä riistaa, kuten metsäkanoja ja villisikoja. Emme kuitenkaan koskaan tapa turhaan, emmekä naaraseläimiä, koska hehän synnyttävät uusia poikasia. Koska metsä on niin rikas, meillä ei ole tarvetta varastoida ruokaa. Varastointi ei olisi myöskään oikein, sillä metsä on kaikkien yhteinen.

Maaperästämme löytyy paljon rautaa, uraania sekä bauksiittia, jota käytetään alumiinin valmistuksessa. Kaivostoiminta kyliä ympäröivillä kukkuloilla alkoi jo silloin kun olin lapsi. Ylikansalliset kaivosyhtiöt ovat tulleet meille kuuluville maille ja tehneet kaivoksia viedäkseen mineraaleja toisiin maihin. Hallitus on antanut heille pitkäaikaisen vuokrasopimuksen aluelle, mutta meiltä ei ole kysytty lupaa eikä meille makseta mineraaleista mitään. Nyt yhtiöt ovat ottaneet haltuun myös metsäalueita väittäen, että suojelevat metsiä.

Bauksiitti sitoo paljon vettä itseensä. Kun se otetaan pois maasta ja tilalle kaivetaan syvä kuoppa, vesi ei enää voi sitoutua bauksiittiin vaan valuu kuoppaan. Seurauksena on pohjaveden pinnan lasku, jolloin puut eivät saa vettä ja kaivot kuivuvat. Metsät hupenevat ja maaperä köyhtyy, sillä myös maaperän ravinteet valuvat pois veden mukana. Tämä heikentää maanviljelijöiden satoja. Meidän on nykyään vaikea selviytyä kotiseudullamme, kun sadot kuivuvat ja metsän eläimetkin kuolevat kuivuuteen. Kaivosyrittäjät eivät ajattele näitä asioita. Kun kuoppa on kaivettu tyhjäksi, he eivät edes täytä sitä.

Ihmiset muuttavat pois metsästä kaupunkeihin ja yrittävät löytää jotain työtä saadakseen vähän rahaa ja tullakseen edes jotenkin toimeen, mutta monet eivät saa tienatuksi riittävästi. Kylässä asuessamme meidän ei tarvinnut ostaa muuta kuin suolaa, polttoöljyä lamppuihin ja tulitikkuja. Myös ilmastonmuutos vaikuttaa meihin. Kotikylässäni ei ollut sadetta kahteen vuoteen, mutta onneksi tänä vuonna sateet tulivat.

Teen nykyään työtä ympäristöasioiden puolesta Jharkhandi Organisations for Human Rights –järjestössä, joka perustettiin vuonna 1981. Työskentelemme kaivosasioiden, metsien ja alkuperäiskansojen ihmisoikeuksien puolesta. Opetamme naisille ja lapsille kulttuurisia asioita, esimerkiksi lauluja ja tansseja sekä perinteisten lääkeyrttien kasvatusta ja käyttöä. Lapset ovat hyvin herkkiä: he tietävät mikä on oikein ja väärin. Haluamme, että lapset oppivat puolustamaan ja rakastamaan omaa kulttuuriaan, kieltään, maataan ja metsäänsä.

Monet yritykset tulevat edelleen meidän alueillemme ja haluavat hyötyä meidän luonnonvaroistamme. Jotkut tarjoavat myös rahaa. Yhä suurempi osa meistä on nykyään tietoisia oikeuksistaan – jos annamme kaiken maan valtiolle, missä silloin asumme? Muutama vuosi sitten saimme lopetettua yhden hankkeen, joka uhkasi maitamme ja jokin aika sitten saimme pysäytettyä voimalaitoshankkeen. Myös kaivoksia on suljettu. Me taistelemme oikeudesta omaan maahamme, mutta se ei ole helppoa. Kun yksi asia saadaan lopetettua, jotain uutta tulee tilalle, mutta me emme anna periksi.”

Anima Pushpa Toppo, Intia

Tagit: , , , ,

Kommentoi

Site by Alpiini

Luontoliitto.fi
ÄOM-logo
mainoskupla.fi