Kuvituskuva

Hyvä elämä – Mitä väliä omilla kulutustottumuksilla?

Tiedämme, että yksityisen kulutuksen kasvihuonekaasupäästöistä kolme neljäsosaa syntyy asumisesta, liikkumisesta ja ruuasta. Loppuosa koostuu muusta kulutuksesta, kuten vaatteista, terveydenhuollosta, kulttuurista ja jätteistä. Mitä sitten pitäisi tehdä? Mitä olen itse tehnyt?

Ensinnäkin asun suomalaisittain suhteellisen tiiviisti. Kahden hengen asunnossamme lämmitettävä pinta-ala on 47,5 m2. Toki vähemmänkin voisi olla, varsinkin kun asuntomme lämpiää talvisin harmikseni Helsingin Energian fossiilisiin polttoaineisiin perustuvalla kaukolämmöllä. Sähköä kulutamme vuosittain noin 680 kWh ja se tulee Etelä-Savon Energian omistamasta norppamerkitystä tuulivoimalasta.

Kotimme valaistus on hoidettu energiasäästölampuilla, meillä on katkaisimella varustetut jatkojohdot ja mahdollisimman energiatehokkaat tietokoneet, jääkaappi ja pesukone. Pyykin pesemme yleensä 30 asteessa. Televisio ei ole koskaan päällä, koska sitä ei ole. Helsingin Sanomia luen vain sähköisesti ja postilaatikossa lukee ”ei mainoksia, kiitos!”.

Toisekseen liikun pääkaupunkiseudulla pääsääntöisesti polkupyörällä. Pidemmät matkat taittuu junalla tai bussilla. En omista ajokorttia enkä autoa. Olen ollut lentämättä nyt noin 1,5 vuotta. Siitä huolimatta olen matkustanut ja lomaillut pitkin maailmaa. Vuosien varrella lentokilometreja on kertynyt kuitenkin aivan käsittämättömän paljon liikaa.

Kolmanneksi olen ruokatottumuksiltani vegaani. En syö mitään eläinperäisiä tuotteita, koska niiden kasvihuonekaasupäästöt ovat kasvisperäisiin ruokiin verrattuna huomattavan suuret. Varsinkin naudanliha ja juusto ovat pahoja. Kauppamatkat kuljen jalan tai pyörällä. Suosin päivittäiselintarvikkeiden hankinnassa kasvisruokakauppa Asokaa tai Ruohonjuurta. Valitsen aina kun mahdollista luomua tai reilun kaupan tuotteita. Ruuan laitossa suosin vedenkeitintä. Uunia en ole käyttänyt vuosiin. Syön monta kertaa viikossa ulkona.

Olen luopunut useimmista turhakkeista parantaakseni elämänlaatuani. En käytä alkoholia tai muita päihteitä. Kahvin sijaan juon teetä, limsojen ja mehujen sijaan hanavettä. Makeisia, suklaata, sipsejä, pullaa tai keksejä en syö lainkaan. Naposteluporkkanoita ja neljän viljan luomupuuroa sitäkin enemmän.

Inhoan shoppailua, niin kauppakeskuksissa kuin kirpputoreillakin. Vaatteet ja muut kulutushyödykkeet, kuten tietotekniikan, ostan usein uutena. Näin voin hoitaa ”välttämättömät” hankinnat mahdollisimman nopeasti ja vaivattomasti sekä saan juuri sitä mitä haluan. Tämä saatta toisinaan johtaa ympäristön kannalta huonoihin valintoihin. Toisaalta en halua tuhlata aikaani ompelemalla omia vaatteita tai kiertämällä kirpputoreja ja roskiksia. Kotitaloutemme nettotuloista lahjoitamme kuitenkin vuosittain noin 7,5 prosenttia hyväntekeväisyyteen.

Tärkein omaisuuteni on kynä, muistikirja ja kalenteri. Enkä tulisi toimeen ilman kannettavaa tietokonetta, muistitikkua, Internet-yhteyttä ja polkupyörää. Kynää tarvitsen kirjoittaakseni muistiin, mitä seuraavaksi aion tehdä ja kalenteri kertoo, mihin pitää milloinkin mennä. Tietotekniikan ansiosta pystyn löytämään tarvittavan tiedon ja tekemään työni tehokkaasti. Polkupyörä kuljettaa pääkaupunkiseudulla kätevästi oikeaan paikkaan.

Hiukan perusteellisemmin ajateltuna tärkeimmät työvälineeni ovat puhe- ja kirjoitustaito. Ilman niitä, samoin kuin hyvää fyysistä ja psyykkistä kuntoa, yhteiskunnallinen vaikuttaminen olisi lähes mahdotonta. Kunnostani pidän huolta juoksemalla yli 2000 kilometria ja pyöräilemällä noin 4000-5000 kilometria vuodessa.

Sopii kuitenkin kysyä. Mitä ihmeen väliä omilla elämäntapavalinnoilla on, kun naapuri sotkee samaan malliin kuin aiemminkin. Toki henkilökohtainen on poliittista ja ainakin oma elämänlaatu paranee. Tarvitaan kuitenkin laisäädäntöä ja taloudellisia ohjauskeinoja tekemään naapurin typeryyksistä, kuten ylisuuresta asunnosta ja autoilusta, lentolomista sekä lihansyönnistä loppu. Vaikuttaminen yhteiskunnallisiin rakenteisiin onkin paljon tärkeämpää kuin omat elämäntapavalinnat. Se, että osallistuu yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ja itselle tärkeisiin asioihin, tekee omalta osaltaan elämästä hyvää, merkityksellistä ja elämisen arvoista.

Koen olevani askeettinen hedonisti, joka tarkoittaa sitä, että pidättäytymällä tietyistä ympäristölle tuhoisista kulutushyödykkeistä voin nauttia elämästäni enemmän ja kokea voivani paremmin. Askeettinen hedonisti kokee elävänsä ylellisyydessä, vaikka hän on luopunut monista asioista. Immanuel Kantia mukaillen hän ei ole halujensa orja vaan hänellä on vapaus määrätä oman toimintansa lait. Askeettisen hedonistin viettitoiminnot eivät ole hetkittäisten ärsykkeiden armoilla. Olen niin rikas, että minulla on varaa olla ilman.

Tagit: , , , ,

3 kommenttia

  1. Totta on, että rakenteisiin on vaikutettava. Mutta kyllähän se itselle tuo elämänlaatua ja toisten silmissä uskottavuutta jos pyrkii omia elintapojaan siistimään. Mitä useampi niin tekee, sitä enemmän yleistä hyväksyntää saavutetaan. Joten onhan yksilönkin teoilla silloin merkitystä.

  2. Molempia tarvitaan, niin yhteiskunnallista vaikuttamista kuin yksilötason elämäntapamuutoksia. Kulutustottumukset on kuitenkin kapitalistisen järjestelmän moottori, joten (ainakin teoriassa) niillä on valtava vaikutusvalta. Ilmastonmuutota ei pysäytetä yksin lainsäädännöllä, teknologialla tai kulutustottumuksien muutoksella vaan sarjalla eritasoisia toimia.

Kommentoi

Site by Alpiini

Luontoliitto.fi
ÄOM-logo
mainoskupla.fi