Kuvituskuva

Hivuttamista ja harppauksia

Ympäristöystävällisiä toimintatapoja markkinoivissa kampanjoissa vakuutellaan usein, että ekoelämä on oikeasti ihan helppoa, halpaa ja hauskaa. Käytännössä hyvien neuvojen soveltaminen jää monilta kuitenkin arjen jalkoihin. Pitäisikö moraalisesta porkkanasta siirtyä jo järeämpiin keinoihin?

Pienin askelin parempaan

”Olen saanut vanhemmiltani ja isovanhemmiltani ympäristön huomioon ottavan kasvatuksen. Kuitenkin muutos alkoi näkyä omassa käyttäytymisessäni vasta, kun ympäriltä tulevat paineet muuttuivat merkityksettömiksi”, kertoo Jussi Helsingistä. ”Nyt olen 45-vuotias ja otan ympäristöasiat hyvinkin tarkkaan huomioon esimerkiksi syömisessä ja liikkumisessa.” Jussin kohdalla näkemykset ympäristön ja luonnon merkityksestä alkoivat muuttua konkreettisiksi valinnoiksi vasta lähes 40-vuotiaana. ”Mielestäni emme voi kehitysen pyörää pysäyttää, mutta omalla toiminnalla ja pienellä propagandalla voi vaikuttaa”, hän kommentoi.

Vähällä – vapaaehtoisesti

”Jo kauan sitten pysähdyimme pohtimaan elämänarvojamme ja viisi vuotta sitten hyppäsimme pois oravanpyörästä. Tämä tarkoitti kohdallamme, että poikasten lennettyä pesästä luovuimme isosta omakotitalosta Kuopiossa ja muutimme pieneen rivitaloasuntoon Olostunturiin”, kirjoittavat Helena ja Lauri Muoniosta. ”Täällä olemme karsineet elämäämme päivä päivältä yksinkertaisemmaksi ja samalla onnellisemmaksi. Yksinkertainen elämä on ympäristöystävällistä!” Helena ja Lauri ovat ottaneet  tavoitteeksi, ettei heidän tarpeidensa vuoksi tarvitsisi enää viedä tulevien sukupolvien elintilaa. Suunta on kohti omavaraisuutta. He ovat laatineet pitkän listan askelmerkeistä, joissa kehoitetaan muun muassa ottamaan ennen eläneiltä selvää peseytymisestä ilman juoksevaa vettä, pohditaan mahdollisuuksia asua viileämmässä ja kannustetaan laskemaan faktat ympäristösäästöistä. ”Matkaoppaina olisimme mieluusti jo muillekin!”, Helena ja Lauri toteavat.

Rakennemuutoksen aika

”Onhan se jo nähty, että pienin askelin ja suostuttelemalla ei saavuteta tavoitteita.  Ympäristö ei jaksa odottaa”, kuittaa kotiäiti Paula Lempäälästä. ”Täytyisi säätää lakeja, tuntuvia veroja mutta myös veroetuja.” Paula toivoisi, että esimerkiksi joukkoliikenne tehtäisiin huomattavasti halvemmaksi vaihtoehdoksi kuin oman auton käyttö. Ympäristörikkomuksista pitäisi saada kunnon sakot.  Ja kouluissa tulisi tarjoilla vain lähiruokaa. Ympäristö säästyisi myös, jos kierrätysvelvoitteita olisi enemmän: ”Muovinkeräys voisi olla ympäri Suomen pakollista, samoin lumpunkeräys. Myös biojätteen keräys tulisi tehdä pakolliseksi niin omakotitaloihin kuin kaikenkokoisiin taloyhtiöihin.”

Johtavatko pienet purot suuriin virtoihin?

Yhä useampi tutkija uskaltaa sanoa, ettei ympäristön tilaa uhkaavista haasteista selvitä ilman merkittäviä muutoksia elämäntavoissa. Jos suurikin määrä ihmisiä tekee vain pienen parannuksen, tarkoittaa se ympäristön kannalta lopulta vain pientä muutosta kokonaiskuormituksessa. Myös Århusin yliopiston tutkija John Thogersen ja WWF:n Tom Crompton ovat hätkäyttäneet väittämällä, ettei positiivisilla ympäristökampanjoilla välttämättä saada jalkaa ihmisten oven väliin: jos ihmiset suostutellaan vaihtamaan energiansäästölamppuihin kertomalla, että ne tulevat pitkällä aikavälillä halvemmaksi, tämä ei välttämättä muuta ihmisten toimintaa yleensä aiempaa ympäristömyönteisemmäksi.

Ympäristön puolesta toimiminen voidaan jakaa neljään erilaiseen tyyppiin: henkilökohtaisen käytöksen muutokseen esimerkiksi kulutuspäätöksissä, ympäristön nimissä tehtävien politiikkatoimien hyväksymiseen sekä aktiiviseen tai passiiviseen kansalaistoimintaan. Erityisesti henkilökohtaiset käyttäytymisen muutokset ovat usein olleet kiinnostuksen kohteena niissä tutkimuksissa, joissa on tarkasteltu ympäristöystävällisen toiminnan ”leviämistä” esimerkiksi yksinkertaisesta monimutkaisempaan tai ympäristön kannalta vähemmän merkityksellisestä merkittävään. Tutkimuksista saadut tulokset ovat kuitenkin kiistanalaisia: siinä missä joidenkin mukaan tällaista leviämistä tapahtuu, joidenkin mukaan ihmiset nimenomaan käyttävät esimerkiksi jotakin helppoa ympäristötekoaan selityksenä sille, miksi he eivät tee muuta hankalampaa.

Thogersenin ja Cromptonin mukaan ei olekaan syytä tuudittautua siihen ajatukseen, että pienet ja helpot askeleet lopulta johtaisivat suureen muutokseen edes asenneilmapiirissä. Jos pieniä ympäristötekoja kaikesta huolimatta mainostetaan, niiden merkitystä pitäisi kirjoittajien mukaan perustella vain ympäristösyillä. Muuten mahdollista leviämisvaikutusta on ainakin turha odottaa. Erityisen tärkeää olisi pohtia sitä, miten ympäristöystävällinen käyttäytyminen saadaan tihkumaan politiikan piiriin. Tässä kysymyksessä Thogersen ja Crompton arvelevat, että erityisesti henkilöt, jotka ovat omaksuneet hankaliksi tai kalliiksikin osoittautuneita käyttäytymismalleja ympäristöperustein, ovat valmiimpia tukemaan hallituksen toimia kyseisellä alalla.

Annukka Berg

Artikkeli on julkaistu aiemmin Luonnonsuojelijassa (6/2009)

Tagit: , , ,

Kommentoi

Site by Alpiini

Luontoliitto.fi
ÄOM-logo
mainoskupla.fi