Kuvituskuva

Hiilimittarista hyvään elämään

Jos tekisin (mielikuviini pohjautuvan) tilastopiirakan siitä, mitä aiheita kestävästä kehityksestä kirjoittavat bloggaajat pitävät esillä, veikkaan, että isoimman palan muodostaisivat vaatteet ja tavarapaljous.

Isoja muutoksia kestävässä kehityksessä saataisiin kuitenkin aikaan, jos enemmistö ihmisistä vähentäisi lentämistä ja autolla ajamista, söisi pääasiassa kasvisruokaa ja käyttäisi vihreää sähköä kodeissaan. Sen sijaan tavarat ja vaatteet muodostavat vain muutamia prosentteja kokonaiskulutuksestamme.

Rihkamaraivo on samantyyppinen ilmiö kuin muovipussit. Molemmat ovat liiallisina haitta ympäristölle, joten vähempi on parempi. Mutta isommassa mittakaavassa niiden merkitys ei ole niin suuri kuin voisi luulla.

Samalla tavalla on käynyt myös kuluttamiselle. Tällä hetkellä valinnat energian, liikkumisen ja ruoan suhteen ovat puhtaasti moraalisia ja yksilön harteilla. Niistä on siksi tullut identiteetinrakentamisen välineitä: valinnoilla halutaan samastua ja erottautua. “Sekaaniudesta” on joillekin tullut identiteetti ja arvovalinta siinä missä vegaaniudestakin.

Jos esimerkiksi kaikilla hiili-intensiivisillä tuotteilla olisi haittavero ja verolla tuettaisiin ympäristöystävällisemmin tuotettuja hyödykkeitä kuten kasviksia, kaikki köyhät ihmiset olisivat enimmäkseen vegaaneja ja keskituloisista moni söisi kasvispainotteisesti. Tällöin ajatus yksilön valinnasta ja eettisyydestä saisi ihan toisenlaisen kehyksen. Identiteettiä muodostettaisiin toisin keinoin.

Olin viime viikolla keskustelutilaisuudessa, jossa puhuttiin erilaisista kestävän talouden malleista. Panelistit korostivat, ettei pitäisi tuijottaa liikaa bruttokansantuotteeseen vaan lähteä liikkeelle siitä, mikä toisi riittävää hyvinvointia ihmisille. Jos esimerkiksi jokaisella meistä olisi henkilökohtainen päästökatto, voisimme sen sisällä tehdä niitä valintoja, joita pitäisimme parhaina hyvinvoinnillemme: käyttää päästöjämme niihin asioihin, joita pitäisimme tärkeimpinä ja tinkiä toisista, ihan niin kuin teemme omien rahojemme suhteen.

Ja niin palaan rihkamaan ja vaatteiden korjailuun. Eräs ympäristötutkija sanoi minulle eilen haastattelussa, ettei vaatteiden tai tavaran painoa tule mitata hiilessä. Erilaiset pienet ympäristöteot ovat merkityksellisiä muista syistä. Jos liiallisen tavaran poistaminen saa näkemään metsän puilta eli oman elämämme tavaralta, siihen kannattaa paneutua, jotta voisimme löytää juuri itsellemme tuunatun, riittävän hyvän ja kestävän elämän.

Tagit: , , , ,

1 kommentti

  1. Toisaalta tavarat ja vaatteet vaikuttavat tarvittavien asuinneliöiden määrään ja siten enregian kulutukseen. Mutta oikeassa olet, suurimmat vaikutukset tulevat suurista linjoista: ruokavalio, liikenne, energiankulutus. Tässä vaikuttaa varmasti se, että on helpompi paasata tavaran ja vaateshoppailun kaltaisista kevyemmistä aiheista kuin puuttua toisten ruokavalioon tai lapsilukuun. Vaikeistakin aiheista olisi hyvä keskustella, niillä kun on suuri merkitys.

Kommentoi

Site by Alpiini

Luontoliitto.fi
ÄOM-logo
mainoskupla.fi