Kuvituskuva

Haluan nähdä monipuolisuutta!

Tällä viikolla 21 Helsingin bussipysäkkiä koristaa kiinnostava juliste, joka kertoo ”Haluan nähdä muutakin”. Vuorovaikutuksellisen kaupunkitilan puolestapuhuja Elissa Eriksson keräsi kampanjaansa varten kaupunkilaisilta Facebookin kautta ideoita siitä, mitä he haluaisivat nähdä mainosten sijaan. Ideat painatettiin julisteisiin, jotka rahoitettiin yli tuhannen vapaaehtoisen lahjoituksilla. Elissa kirjoittaa kampanjan taustoista.

Mediapaasto herätti pohtimaan kaupunkitilaa

Ensimmäisen vuoden taidekasvatusopinnoissa erään kurssin yksi tehtävä oli ”24h mediapaasto”. Yrittäessäni yhden vuorokauden ajan välttää minkäänlaisen median käyttämistä huomasin sen olevan haastavaa sisätiloissa mutta ulkona liikkuessa mahdotonta. Sisällä pystyin itse valitsemaan avaanko kirjaa tai istunko tietokoneen ääreen. Ulkona jo yhden korttelin kulkeminen medioita vältellen oli vaikeaa.

Toinen kiinnostava ero sisä- ja ulkotilojen välillä oli eri medioiden sisältö. Sisätilassa sain itse päättää otanko esiin romaanin vai mainoskatalogin, mutta ulkona vaihtoehtoja ei ollut: kaupunkitilassa viestit tulivat näkökenttääni väistämättä ja niiden sisältö oli lähes aina kaupallinen.

Mediapaastotehtävän jäljiltä mieltäni jäi kaihertamaan kaupunkitilassa tapahtuvan visuaalisen viestinnän yksipuolisuus. Eikö viestien tulisi olla sisällöltään monipuolisia juuri siellä, missä viestien kohtaamista ei voi välttää? Samanaikaisesti Helsingissä käytiin keskustelua katutaiteesta. Minusta erityisen epäreilulta tuntui asetelma, jossa tuomittiin jyrkästi yksittäisten kaupunkilaisten yritykset tuoda omia viestejään näkyviin yhteisessä tilassa samalla kun kaupallisten viestien valta-asemaa pidettiin täysin luonnollisena asiana.

Kaupunkilainen – mainosviestien kohde vai luova toimija

Taidekasvatuksen opintojen edetessä jäin pohtimaan katumainosten ja katutaiteen välistä vastakkainasettelua sekä erityisesti katutaidetta ilmiönä. Mikä katutaiteessa minua kiehtoi ja miksi niin mielelläni rinnastin katutaiteen ja katumainokset kaupunkitilan ilmiöinä?

Katutaiteen tekijä – kuka tahansa tavallinen kaupunkilainen – on kaupunkitilassa aktiivinen toimija. Katumainokset taas asettavat kaupunkilaisen passiivisen vastaanottajan rooliin. Katumainostajan näkökulmasta kadulla kulkevan ihmisen tehtävä on vain altistua (tai alistua) mainostajan viestille.  Jännite näiden kahden ilmiön välille syntyy siitä, että ne määrittävät ihmisen ja kaupungin välisen suhteen hyvin eri tavalla. Katutaide luo ihmisen ja ympäristön välille kaksisuuntaisen vuorovaikutussuhteen kun taas katumainonta pyrkii yksisuuntaisuuteen.

Tavallinen kaduntallaaja kaupunkitilaa muokkaamassa

Ensimmäisestä opiskeluvuodesta asti mielessä pyörinyt teema kiteytyi aiheeksi opinnäytetyöhön. Taiteelliskirjallinen työni pohtii tavallisen kaduntallaajan mahdollisuuksia osallistua kaupunkitilan muokkaamiseen ja Haluan nähdä muutakin -tempaus on osa sitä.

Tempauksen tavoitteena on olla leikkisä mutta vakavastiotettava kannanotto vuorovaikutuksellisen kaupunkitilan puolesta. Tempaus hyödyntää sekä bussipysäkkien mainostilaa, joka on perinteisesti yksisuuntainen media, että vuorovaikutukseen perustuvaa Facebookia. Näin tempaus rikkoo osaltaan illuusiota katumainosten itsestäänselvästä asemasta ja tekee näkyväksi kaupunkitilan lainalaisuuksia.

Tähän mennessä tempaus on onnistunut osoittamaan lyhyessä ajassa tuhansien ihmisten välittävän omasta kaupunkiympäristöstään ja olevan valmiita toimimaan sen hyväksi. Kaupunki on ihmisten koti; ei ole yhdentekevää, millaisia viestejä sen seiniltä välittyy.

Elissa Eriksson

Haluan nähdä muutakin -kampanjan Facebook-sivut:

http://www.facebook.com/pages/Haluan-nahda-muutakin/107836212623429

Tagit: , , , , , ,

Kommentoi

Site by Alpiini

Luontoliitto.fi
ÄOM-logo
mainoskupla.fi