Kuvituskuva

Globaalit sämpylät

Alunperin minun piti kirjoittaa lähinnä huomioistani ympäristöpoliittisena sihteerinä, mutta huomaan pikkuhiljaa sen, miten kuluttajan rooli on lähempänä yksityisminääni. No, menköön. Henkilökohtainenhan on poliittista, vai miten se nyt meni..?

Tällä kertaa ajattelin ilahduttaa teitä maailmansämpyläreseptillä. Se muistuttaa erehdyttävästi tavallista sämpylätaikinaa – noin päällisin puolin.

Maailmansämpylöihin tulee

5 dl noin 40-asteista vettä

(Vesipula on globaali ongelma, ja länsimaisina luksustavaroiden kuluttajina olemme osa Etelän maiden vesipulaa. Esimerkiksi pienen mummomallisen kahvikupposen tuottamiseen kuluu noin 140 litraa vettä. Hui!)

25 g hiivaa tai pussillinen kuivahiivaa

(Kuivahiivan kääreessä on alumiinia, jonka valmistaminen on energiaintensiivistä touhua. Itse tosin sorrun useinkin sen käyttöön, sillä puolisokin on kyllästynyt poistamaan jääkaapista kuivahtaneita hiivankönttejä. Tällaiseen tärväykseen ei kaikilla ole varaa.)

1/2 tl suolaa (valtaosa maailman vedestä on suolaista, makeaa vettä on vain murto-osa ja siitä alkaa tulla ilmastonmuutoksen seurauksena elämälle tärkeä luksustuote)

pari desiä leseitä (luomuja tietysti, ja kotimaista juu. Ei tehoviljelylle ja geenimuuntelulle!)

joku viitisen desiä jauhoa (luomua ja kotimaista, joo joo)

Puoli teelusikallista sokeria parantamaan taikinan kohoamisominaisuuksia (sokerihan on kehityspolitiikkaa, maatalouspolitiikkaa ja eu-politiikkaa, kaikki samassa kiteessä!)

Luiraus rypsiöljyä (ei mitään palmuöljymargariinia, palmuplantaasit uhkaavat kaakkois-aasian sademetsiä. Ja palmuöljyähän on vaikka missä margariineissa ja sipseissä ja ranskanperunoissa ja kaikessa. Parempi käyttää ihan tuota kotimaista lähitavaraa aina kun vaan voi.)

Aineet sekoitetaan: hiiva veteen (kuivahiiva jauhoihin), suola veteen, jauhot (ja kuivahiiva) perään, sitten sokru, leseet ja jauhot. Alustetaan ja vaivataan huolella säästelemättä uusiutuvaa isäntä/emäntäenergiaa. Rypsiöljy lorautetaan joukkoon ja vaivataan vielä vähän. Taikinan vaivaus on ympäristöystävällinen tapa tehdä herkkuja, mitä enemmän jaksaa vaivata niin sitä enemmän taikinaan tulee sitkoa eivätkä tuotokset lässähdä.

Taikinan annetaan kohota kaikessa rauhassa, ja siitä paistetaan sämpylän muotoisia taikinakökkäreitä noin 15 min 225-asteisessa uunissa. Toivottavasti uuninne toimii tuulisähköllä, jos ei, niin vaihtakaa, se on oikeasti aika helppoa. Itselläni on käytössä ainoastaan kaasu-uuni, joten suon henken ajatuksen alkuperäiskansoille, joiden mailta omakin maakaasu on todennäköisesti kotoisin.

Paiston jälkeen leipä syödään, ja ihmetellään samalla maailmaa ja sitä, mitä kaikkia kytköksiä liittyy kotoiseen leivontapäivään. Tarjoamalla lämpimäisiä ystäville tai naapurille voi parantaa myös henkistä lähiympäristöä.

Tagit: , ,

Kommentoi

Site by Alpiini

Luontoliitto.fi
ÄOM-logo
mainoskupla.fi