Kulutus.fi
Kuvituskuva

Tarvitsemme pimeyttä!

Kuluneella viikolla kävelin useana päivänä töistä kotiin juuri päivän kauneimmalla hetkellä. Siis silloin kun aurinko on juuri laskemassa, taivas värjäytyy punertavaksi ja lopulta sininen hämärä laskeutuu kaupungin kaduille. Huomasin, että lumeton pimeys ei ahdistanut minua ollenkaan, sillä yritin nauttia noista pienistä hetkistä arjen keskellä.

Kaamosmasennus, pimeys, harmaus, väsymys, kurjuus. Vuoden pimeimpään aikaan liitetään niin paljon negatiivisia sanoja, mielestäni turhaan.

Luonto tarvitsee talven ja kylmän kauden, jotta kasvien siemenet voisivat itää seuraavana keväänä, muut eliöt herätä uniltaan tai horroksestaan. Liikkeellä olevatkin ovat hidastaneet tahtia talven ajaksi. Ihmisten talvi on erilainen: kaikki alkaa kiireestä, joulun odotuksesta, loppurutistuksesta työvuoden viimeisillä viikoilla. Tämä kaikki siitä huolimatta, että pimeys kutsuu meitä pysähtymään ja rauhoittumaan.

Joulun alla kaupunkiasuntojen pihat ja parvekkeet on koristeltu jos jonkinmoisilla vilkkuvaloilla, valoköynnöksillä ja valolyhdyillä. Mitä enemmän, sen parempi. Ja varsinkin jos on enemmän kuin naapurilla. Pimeyteen tuodaan keinotekoista valoa, vaikka pimeys itsessään voisi tarjota meille paljon enemmän. Kaupungissa pimeys tuntuu synkemmältä kuin luonnossa, koska katselemme valotonta ympäristöä keinovalon täyttämästä kuplasta.

Olen kävellyt ensilumen kuorruttamassa metsässä, kunnes aurinko laskee ja metsän valtaa pimeys. Mutta pimeys ei ole synkkää tai pelottavaa – lumi heijastaa vähäisenkin valon, silmä tottuu mustavalkoiseen näkymään. Pimeys tulee hitaasti, huomaamatta. Tiheässä kuusikossa alkaa olla vaikea nähdä eteensä, lumi on polun sijaan satanut puiden oksille. Lopulta on pakko: otsalampun valo rikkoo tunnelman.

Luonnossa aamun valkeneminen päiväksi on paljon merkityksellisempää kuin kaupungissa. Maisema avaa verhot hitaasti ja sininen hetki saa vähitellen muitakin värejä. Teltassa voin nukahtaa luonnolliseen pimeyteen, herätä valon kajoon. Kaupungissa joudun sulkemaan betonipylväiden päässä loistavat lamput ulkopuolelle pimennysverhoin, aamulla heräämistä helpottaa kirkasvalolamppu. Valo säätelee arkeamme ja me voimme säädellä valoa miten haluamme.

Pimeydestä on tullut harvinaista luksusta. Valosaasteettomassa paikassa voimme katsella tähtiä, matkustaa mielessämme valovuosien päähän. Kalleinkin valoköynnös kalpenee Linnunradalle.

Jos vuoden pimein aika ahdistaa, tässä muutamia vinkkejäni selviytymiseen. Hyväksy lisääntynyt unentarve, nuku enemmän. Lähde ulos myös silloin, kun sää ei ole mitä parhain. Suunnittele aikataulusi väljäksi, jotta voit tarvittaessa hyvällä omalla tunnolla vain olla. Jätä jouluvalot kauppaan, ainakin ne parvekkeelle laitettavat. Nauti talvisista auringonlaskuista, kuun valosta ja tähtitaivaasta.

Kaunista ja krääsätöntä joulukuuta kaikille!

Tagit: , , , , , , ,

2 kommenttia

  1. Niinpä, asennoitumiskysymyshän se on, onko tämä syystalven pimeys kurjaa ja kamalaa vaiko sopiva hetki rauhoittumiselle. Itse olen aina nauttinut tästä joulukuun pimeydestä ja minulla on myös ylellinen mahdollisuus hidastaa tahtia juuri tähän aikaan vuodesta: lapset ovat jo aikuisia joten ei ole mitään kouluun liittyviä joulutohinoita, kasvinviljelytilalla ei ole peltotöitä tähän aikaan vuodesta ja metsätöihinkin voi mennä omaan tahtiinsa. Nykyihminen on minun mielestäni jotenkin kiepsauttanut vuosirytminsä päälaelleen. Katsotaanpa luonnossa hyönteisiä, nisäkkäitä, kasveja ja lintuja: ne lisääntyvät keväällä, kasvattavat poikansensa kesällä, syövät kesällä ja syksyllä itsensä täyteen vararavintoa ja talven kylmyydessä ne siirtyvät elämään säästöliekillä kukin omalla tavallaan -nukkuen, horrostaen, lehdet pudottaen, nestekierron pysäyttäen, pihkatappi suolenpäässä, etelään muuttaen. Mutta mitäpä tekee ihmisotus? Yrittää tehdä elantonsa eteen koko pimeän talvilepoajan väsymystä valittaen ja huilii kesän kirkkaudessa ihmetellen miksi uni ei tulekaan…

    • Kiitos hyvästä kommentista! Tässä tuli monta asiaa, joista olen niin samaa mieltä, mutta kaikki eivät mahtuneet tekstiini. :) Luonnolla olisi meille monta asiaa opetettavana.

Kommentoi

Site by Alpiini

Luontoliitto.fi
ÄOM-logo
mainoskupla.fi