Kuvituskuva

Mietteitä kauramaitolasin äärellä

Olen kesän aikana yrittänyt totutella kauramaitoon tavallisen lehmänmaidon sijasta. Ajattelin sen olevan ihan helppoa: pitää vain muistaa kaupassa ottaa tölkki eri hyllystä kuin aiemmin ja kulauttaa juoma sitten kotona kurkkuun. Vastoinkäymisiä on kuitenkin ollut. Ne ovat maailman mittakaavassa ja ihan oman elämänkin mittapuulla erittäin pieniä. Kuitenkin ne ovat riittävän isoja, että syntyy houkutus palata vanhoihin, tuttuihin tapoihin.

Oikeastaan nämä koettelemukset ovat niin pieniä, että niistä nolottaa kertoa. Luulen kuitenkin, että aika moni muukin painii vastaavanlaisten pienten arjen hankaluuksien kanssa, oli sitten kyse kauramaidosta tai mistä tahansa muusta yrityksestä muuttaa kulutustottumuksia ekologisempaan suuntaan.

Kerronpa siis vaikeuteni tähän: Ensinnäkin kauramaito maistuu pahalta. Toisekseen ruokakauppakäynteihin on muodostunut sellainen rutiini, että kiireessä tai hajamielisenä ostokset tekee kuin automaattiohjauksella. Kotona sitten ihmettelee, että kauramaitoa ei tullut ostettua, vaikka se luki listassa. Kolmanneksi tavalliseen maitoon on helppo sortua, kun sitä kuitenkin löytyy jääkaapista muun perheen tarpeisiin. Sitä paitsi jääkaapilla tuntuu toimivan samantapainen rutiini kuin kaupassa: sitä huomaa juuri juoneensa lasin lehmänmaitoa, vaikka vielä keittiöön mennessä mielessä oli kauramaito. Neljäntenä voi mainita sen, että ensin en tajunnut ravistaa tölkkiä kunnolla. Siksi ensimmäiset lasilliset olivat hyvin laimean kuraveden ja lopuksi kaadoin purkista lasiini paksun vellin.

Ylittämättömiä vaikeudet eivät missään nimessä ole: makuun tottuu, kaupassa pitää vähän keskittyä ja jääkaapilla olla rahtunen itsekuria. Ravistushomman opin toki kerrasta. Tähän mennessä vastoinkäymiset ovat siis vain hidastaneet muutoksen toteuttamista, eivät estäneet sitä. Vaan saapa nähdä, kuinka lopulta käy.

Täytyy kyllä todeta, että tämä kokemus on opettanut nöyryyttä. Jotenkin silmät avautuivat myöntämään, että vaikka kannatan vihreitä arvoja, kompastelen kuitenkin käytännön toimissa pieniinkin asioihin. Parannettavaa on paljon. Niin sitä kohtaa oman epätäydellisyytensä ja keskeneräisyytensä kauramaitolasin äärellä!

Kokeilu on myös saanut pohtimaan, kuinka joskus vihreitä arvoja kannattavia syytetään siitä, että he pitävät itseään muita parempina. Siinä voi olla perääkin. Tunnustan ainakin omalta kohdaltani, että olen joskus ylimielinen ja arvostelen toisten kulutustottumuksia. Kauramaidon kanssa painiminen osoittaa, että siihen ei kyllä olisi ollenkaan varaa.

Ylimielisyyteen saatan sortua esimerkiksi sellaisten ekologisten kulutustottumusten kohdalla, jotka itselleni tulevat kuin luonnostaan. Samalla unohdan, että toisissa asioissa pärjään heikosti ja joissakin saatan jopa luovuttaa. Minulle esimerkiksi heräteostosten ja yleensä ostoskeskusreissujen välttely on helppoa, koska en pidä yhtään shoppailemisesta. Ruokavalion muuttaminen ekologisemmaksi on taas minulle ollut vaikeaa. Jollakulla toisella vahvuudet ja heikkoudet menevät toisin päin tai kohdistuvat kokonaan eri asioihin. Miksi siis arvostelen ja olen ylimielinen, kun voisin kannustaa ja opettaa toisia omien vahvuuksieni pohjalta ja toisaalta ottaa oppia muilta niillä osa-alueilla, jotka ovat heikkouksiani?

Ylipäänsä toisten ihmisten elämäntapojen arvostelusta ei usein seuraa mitään hyvää. Siinä vain pahoittaa toisen mielen ja saa aikaan vastareaktion. Parempi on keskittyä vaikuttamaan oman esimerkkinsä kautta. Se ei tarkoita, että omista kulutustottumuksista pitäisi tehdä numero. Toisaalta se ei tarkoita piiloutumistakaan. Kyllä omat elämäntavat ja arvot saa tuoda keskustelussa ja arjessa esille. Sama tila pitää myös antaa muille. Oman esimerkin kautta vaikuttaminen pitäisi tapahtua vaikkapa niin, että noudattaa omia arvojaan avoimesti ja pystypäin, mutta tyrkyttämättä, paasaamatta ja itseään korostamatta. Tämä on ideaali, johon en itsekään aina yllä, mutta sitä kohti on hyvä pyrkiä.

Kauramaitolasin äärellä nämä ajatukset tiivistyivät seuraavaksi elämänohjeeksi: elä niin kuin saarnaat, mutta älä saarnaa.

Tagit: , , ,

2 kommenttia

  1. Hyvä kirjoitus jälleen, Liisa!

    Olen itse ihan samassa vaiheessa kuin sinä eli alkanut ostaa itselleni kauramaitoa samalla kun muu perhe jatkaa luomulehmänmaidolla. ”Raakana” juotuna se tosiaan vaatii totuttelua.

    Itselläni ylimielisyys näkyy turhautuneena hämmästelynä siitä, miten ihmisille yksinkertaiset pienet ekovalinnat voivat olla niin ylitsepääsemättömiä, vaikka uhka, jonka ilmastonmuutos ja väestönkasvu meille aiheuttaa, on niin massiivinen. Laitan siis vastakkain yksilön (omasta näkökulmastani) mitättömän pienen uhrauksen ja sen, miten isoja vaikutuksia pienillä valinnoilla voisi olla, jos kaikki tekisivät ne (kuten jätteen vähentäminen ja voittopuolisesti kasvisruoka).

    Tosiasiassa turhautumiseni on ikävää itselleni, eikä auta asiaa yhtään. Parempi olisi tosiaankin ottaa se malka pois omasta silmästä ja keskittyä omiin valintoihin, varsinkin, kun ne ovat vielä kaukana ”täydellisistä”, mitä se nyt ikinä onkaan.

    Jos haluaa taas muuttaa muiden valintoja, pitäisi keskittyä paljon enemmän kuuntelemaan herkällä korvalla, miksi jollekin jokin kestävämpi valinta on niin vaikea. Mediassa näkyvät aktivistit saavat julkisuutta, koska heidän valintansa poikkeavat tavallisten ihmisten valinnoista. Siinä missä aktivisti itse ajattelee, että hän voisi innostaa lukijoita miettimään omia valintojaan näyttämällä esimerkkiä, voikin käydä toisinpäin eli lukijat kokevat askeetikkoaktivistin niin vieraannuttavana, että luopuvat koko ajatuksesta ja leimaavat aktivistin friikiksi.

    Huomaan tämän saman ”liikuntafanaatikkojen” kohdalla. Olen laiska ja pidän rauhallisesta liikunnasta kuten kävelystä, pyöräilystä tai hathajoogasta. Tiedän, että pitäisi harrastaa enemmän liikuntaa, josta tulee hiki, mutta en vaan saa itseäni innostumaan siitä tarpeeksi. Jos minua nyt tulisi neuvomaan liikuntavalmentaja, joka itse harrastaa liikuntaa monta tuntia joka päivä ja jolle liikkuminen on jonkinlainen ideologia (minun näkökulmastani), käpertyisin sohvalle entistä tiiviimmin. Sen sijaan valmentaja, joka kertoisi itsekin vihanneensa liikkumista ennen voisi toimia paremmin, varsinkin, jos hän kuuntelisi minua todella ja yrittäisi aidosti keksiä keinoja motivoida juuri minua.

    Hieno tiivistelmä tuo ”elä niin kuin saarnaat, mutta älä saarnaa”!

  2. Kiitos, Heta, kommentista, siinä on paljon hyvää pohdintaa. Hauska yhteensattuma, että olet samaan aikaan totutellut kauramaitoon.

    Luulen, että sillä liikuntafanaatikollakin voi olla jokin muu kuin liikuntaan liittyvä juttu, jonka muuttaminen on vaikeaa. Ihan samaan tapaan ekoaktivistille elämäntapojen muuttaminen ekologiseksi on helppoa, mutta jokin toinen asia takkuua. Jos molemmat pystyvät tunnistamaan omia vahvuuksia ja heikkouksiaan, voisi syntyä rakentavaa keskustelua, jossa oppiminen ja kannustaminen on molemminpuolista.

Kommentoi

Site by Alpiini

Luontoliitto.fi
ÄOM-logo
mainoskupla.fi