Kuvituskuva

”Koska kaikki muutkin” – Mikä on ”normaalia” kuluttamista?

Kuuntelin pari päivää sitten sivukorvalla kahden äidin keskustelua. Heidän lapsensa ovat kohta ekaluokkalaisia, ja vanhempia ahdistivat koulunaloitukseen liittyvät hankinnat: vaatteet, reppu ja ennen kaikkea kännykkä. Keskustelu tuntui aina palaavan siihen, että ilman tiettyjä tavaroita lapsi voisi joutua kiusatuksi. Paljon huokailtiin sitä, ettei pienten lasten pitäisi joutua tällaisten kulutuspaineiden alle. Ilmiötä on kuitenkin vaikea vastustaa, sillä oma lapsi voi joutua tulilinjalle. Toisaalta ei haluaisi opettaa lapselleen sitäkään, että aina pitää mennä kaikessa muiden mukana.

Aikuiset kohtaavat ja luovat toisilleen samanlaisia kuluttamiseen liittyviä sosiaalisia paineita kuin lapset. Tai paremminkin tällainen lasten käytös on peräisin aikuisilta. Lasten kohdalla se vain usein on peittelemättömämpää kuin aikuisilla, sillä lapset sanovat ja toimivat suoremmin. Se, että aikuiset verhoavat käytöksensä erilaisiin epäsuoriin vihjeisiin ja pinnalliseen kohteliaisuuteen, ei kuitenkaan tee käyttäymisestä paljoakaan fiksumpaa

Kohtaamme jatkuvasti sosiaalisia odotuksia liittyen moniin kulutuksen osa-alueisiin: miltä pitäisi näyttää, miten pukeutua, miten asua ja sisustaa, mitä syödä ja harrastaa jne. Kyllähän sitä nyt jokaisen taskusta löytyy älypuhelin, pihasta auto ja kerran vuodessa käydään ulkomailla! Kulutukseen liittyvät sosiaaliset paineet, kuten mikä tahansa muukin sosiaalinen ilmiö, eivät se yksioikoisia. Eri ihmisryhmillä on erilaisia odotuksia ja joustoja. Ryhmien sisällä ja välillä on ristiriitaisuuksia. Monimuotoisuuden ja -mutkaisuuden vuoksi sosiaalisia paineita on välillä vaikea nähdä selkeästi, mutta olemassa ne ovat silti.

Myös tapamme reagoida kulutuspaineisiin vaihtelevat tilanteesta toiseen. Tuskin kukaan meistä noudattaa kaikkia odotuksia. Osasta emme välitä ollenkaan ja osaa jopa vastustamme tietoisesti. Osaa noudatamme velvollisuudentunnosta, toisia taas omasta halusta. Joihinkin odotuksiin mukaudumme edes tiedostamatta sitä. Sekin vaihtelee tilanteittain, kuinka voimakkaita paineita kohdistamme muihin, että he kuluttaisivat samalla tavalla kuin itsekin kuluttamme.

Koska kaikella kuluttamisella on ympäristövaikutuksensa, paineita kohdistuu aina siihenkin, miten ekologisesti tai epäekologisesti kuluttaa. Joskus nämä ekologisen tai epäekologisen kuluttamisen vaatimukset ovat suoria ja ympäristöasiat ovat selkeästi esillä. Usein sosiaaliset paineet ilmenevät muussa muodossa ja ympäristöasiat ovat joko vain taustalla tai kokonaan piilossa. Kulutuksen ympäristövaikutuksia ei silloin oteta esille, vaan puhutaan vain siitä, mitä ”kaikki muutkin” tekevät tai jättävät tekemättä, siitä mikä on kohteliasta, käytännöllistä tai muodinmukaista ja siitä mikä vain ”yksinkertaisesti kuuluu asiaan” ja on ”normaalia”. Jos sitten yrittää perustella omia ratkaisuja ympäristöseikoilla, voi keskustelukumppani hämmästyä kovasti tätä näkökulmaa. Hänellä kun oli erilainen käsitys siitä, miten ja missä tilanteissa ympäristöasioita tulisi painottaa.

Jos kaikki kuluttaisivat yhtä paljon luonnonvaroja kuin suomalaiset, tarvittaisiin 3-4 maapalloa. Suomessa on tavallista kuluttaa tavoilla, joiden ekologinen (ja sosiaalinen!) kestävyys jättää toivomisen varaa. Tämä kulutuksen taso ja tapa on muodostunut ”normaaliksi”. Toki jatkuvasti esitetään kehotuksia tai vaatimuksia, että meidän pitäisi elää nykyistä ekologisemmin. Väitän silti, että paineita nykyisten kulutustottumusten ylläpitämiseksi ja jopa kulutustahdin kiihdyttämiseksi on silti enemmän. Olemme vain niin tottuneita näihin oletuksiin ja vaatimuksiin, ettemme aina edes huomaa niitä. Näkyviksi ne tulevat, kun toimii niitä vastaan: silloin kohtaa ihmettelyä ja hämmästelyä, vaaditaan perusteluja. Toiset innostuvat ja toiset hermostuvat.

Oletko koskaan miettinyt, millaisia kulutusodotuksia sinuun kohdistuu? Vaikeuttavatko vai helpottavatko ne ympäristöystävällisten kulutusvalintojen tekemistä? Miten reagoit niihin? Entä millaisia odotuksia sinä kohdistat muihin ja miten osoitat sen muille?

Tagit: , ,

2 kommenttia

  1. Nykyään kulutustaso on siinä pisteessä, että ihmiset laittavat kesämökkejään talviasuttaviksi ja uudet kesämökit tehdään käytännössä ympärivuoden asuttaviksi. Näillä ”vapaa-ajanasunnoilla” asutaan usein isompi puolikas vuodesta ja kaupunkiasunnolla käydään lähinnä tarkistamassa postit ja samalla voidaan käydä ostoksilla kaupungin vähän isommassa ja monipuolisemmassa ruokakaupassa kuin mökkipaikkakunnan kirkonkylän siwat, k-extrat ja salet. Enää ei kelpaa sähkötön saunamökki kantovedellä ja notkuvalla lautalaiturilla yhtään mihinkään. Väistämättä tulee mieleen, että tämä nykyajan kahden asunnon loukku johtuu siitä, että ihmiset haluavat poimia rusinat pullasta niin maaseutu- kuin kaupunkiasumisestakin. Talviasuttavalla mökillä voi asustella helposti myös loma-aikojen ulkopuolella, omasta pihasta pääsee suoraan luontoon marjastamaan, sienestämään, hiihtämään, pyöräilemään, verkoille ja pilkille, omassa pihassa voi hoitaa puutarhaa mieltymystensä ja jaksamisen mukaan, maalaisväestöstä saa naapuruustuttavuuksia ilman erityisiä velvoitteita kyläyhdistyksen aktiivijäsenyyteen mutta tilaisuuksiin voi silti aina osallistua niin halutessaan. Kun hyttyset, katuvalojen puute, alati kuivuva ruokavesikaivo, täyttyvä likakaivo ja auraamattomat tiet alkavat painaa, voi aina pelastautua kaupunkikodin lämpöön -siellä ovat palvelut, koulut, työpaikat usein ihan kävelymatkan takana toisin kuin siellä mökillä eikä ole naapuria kyselemässä kyläyhdistyksen sihteerin paikantäyttäjäksi. Ennen tähän oli varaa vain varakkaimmilla, nykyään jo keskituloisillekin tämä kahden kodin elämä alkaa olla sitä ”ihan normaalia kulutusta, jota kaikki muutkin”. Ja kuitenkin, kun palataan tuonne lapsuuteni 60-70luvuille, olivat nämä vaatimattomat kesämökit sitä sen ajan kerskakulutusta. Siitä huolimatta, että ne olivat niitä eristämättömiä lautakopperoita ilman sähköä ja painevettä ja tiekin oli yleensä sellainen polku, jota myöten ei nykyajan asvaltinnuolijalla edes pysty ajamaan.
    Kyllä ajatteluttaa tämä nykyinen maailmanmeno niin yleisellä tasolla kuin ihan henkilökohtaisellakin. Hyviä kysymyksiä esität kirjoituksesi lopussa meille kotitehtävänä pohdittavaksi!

  2. Muhun kohdistuvia odotuksia, joilla koen olevan erityisiä ympäristövaikutuksia on varmaan ääneenlausumattomat odotukset jälkikasvusta, odotukset perhelomista lentomatkoineen appivanhempien kanssa, mökkeily yli 100 km päässä kotoa, tietynlainen siisti pukeutuminen (vaatteiden uusiminen, kun ne ovat rikki, vaikkeivat olisikaan käyttökelvottomia), odotus jonkinlaisesta urakehityksestä (->palkkakehitys ja -> kasvava kulutus). On myös ristiriitaisia odotuksia, toiset saattavat odottaa ekologisia valintoja ruokapöytään enemmistön itsestäänselvyyksien ollessa jotain muuta. Moni myös oletti, että yrittäjänä tarvitsisin auton. Itse kohdistan aika kovia odotuksia muiden valintoihin. Unohdan edustavani vähemmistöä, suurin osa ei ole näin hyvin perillä valintojensa vaikutuksista. Silti ajoittain pilkkaan puolisoni hajoavia vaatteita, epäsiisteydestä huolimatta vaatteiden käyttö loppuun on ympäristön kannalta hyvä juttu.

Kommentoi

Site by Alpiini

Luontoliitto.fi
ÄOM-logo
mainoskupla.fi