Kuvituskuva

Ekokaupan arvot eivät aina ole omiani

Ruohonjuuret ja Ekolot ovat olleet minulle keidas monimutkaisessa kulutusmaailmassa. Olen ajatellut, että niissä voin shoppailla laiskasti aivot narikassa. Kriittinen asenne on kuitenkin tarpeen myös ekokaupoissa.

Ekokaupat ovat käteviä, sillä sisäänostajat ovat jo tehneet puolestani isoimmat päätökset. Kun tiedän koko valikoiman olevan vaikkapa luonnonkosmetiikkaa, voin keskittyä hyvällä omalla tunnolla valitsemaan itselleni parhaan tuotteen.

Huoleton shoppailu on kuitenkin omalta kohdaltani mennyttä aikaa. Sokeudestani kertoo tämä pieni esimerkki: Huomasin kerran vasta kotona ostaneeni Ruohonjuuresta sianharjaksista tehdyn hammasharjan. Se näytti ihan tavalliselta muoviharjalta, eikä tullut mieleenkään, että hammasharja saattaisi olla tehty eläimestä. Olen kasvissyöjä, enkä halua sianharjaksia suuhuni.

Itse asiassa jo ennen sianharjaksia ostin sappisaippuaa, koska ajattelin, että sana ”sappi” on siinä vähän niin kuin lainausmerkeissä. Minulle oli oikeasti järkytys tajuta, että saippua tosiaan sisälsi sappea, niin sokea oli uskoni yhteisiin arvoihin.

On toki naiivia olettaa, etteikö ekologisena itseään mainostavassa kaupassa voisi olla eläinperäisiä tuotteita, eihän se mikään vegaanikauppa ole.

Pikkupräntit kannattaa siis tihrustaa myös ekokaupoissa. Hyvän esimerkin tästä tuo esiin Kemikaalikimara-blogi, jota pitää kemiantekniikan diplomi-insinööri Anja Nystén. Eräässä blogi-kirjoituksessaan hän käsittelee Herbatint-hiusväriä, jota myy niin Ekolo kuin Ruohonjuurikin. Herbatintiä mainostetaan luonnonmukaisempana kuin tavallisia hiusvärejä, koska siitä puuttuu tiettyjä ainesosia. Nysténin mukaan se ei kuitenkaan eroa lainkaan tavallisista, synteettisistä hiusväreistä. Hänen mukaansa sen markkinointi on viherpesua ja harhauttaa kuluttajat uskomaan, että kyse olisi kasviväristä. (Herbatint sen sijaan on vegaaninen tuote.)

Kolmas esimerkki avasi silmäni lopullisesti. Helsingissä Ruohonjuuressa on tammikuussa mahdollista testata terveytensä Health Concept Analyzer -mittauksella. Mainostekstin mukaan mittaus perustuu kehon sähkömagneettiseen säteilyyn.

En löytänyt riippumatonta tietoa Health Concept Anayzerista, mutta se toimii ilmeisesti samoin kuin sähköresonanssilaite MSAS-Professional. Sillä puolestaan annetaan ”bioresonanssi-terapiaa”. Paholaisen asianajaja -blogi kutsuu terapiaa puoskaroinniksi. Iltalehti puolestaan kertoo tapauksesta, jossa allerginen vauva joutui sairaalaan sen jälkeen, kun vanhemmat olivat noudattaneet MSAS-analyysin ohjeita.

Tagit: ,

9 kommenttia

  1. Itse olen perinteinen sekasyöjä, joten minua eivät häiritse hammasharjan sianharjakset, sappisaippuan sappi tai edes liivatelehtien ”eläimellinen” alkuperä, mutta ymmärrän toki tietynlaisen ärsyyntymisen, kun kasvissyöjä löytää suosimastaan tuotteesta jotain eläinperäistä. Itse ärsyynnyn vastaavalla tavalla löytäessäni ruoka-annoksestani sieniä! On olemassa sienenyöjiä, jotka pitävät kunnia-asianaan kätkeä sieniä lähes ruokaan kuin ruokaan aivan tarkoituksenaan saada ei-sienenystävän syömään tai jopa kehumaan sienipitoisia keitoksiaan. Minulla on lapsesta asti ollut hirveä sienikammo ja minua inhottaa pelkkä sienten koskettelukin -ovathan ne tuntumaltaan kylmiä ja jotenkin kostean nihkeitä ja haisevat lahoamiselle. Mutta minun puolesta toki muut saavat popsia sieniä sydämensä kyllyydestä, kunhan minun ei tarvitse sitä tehdä.
    Tuo yritysten tapa markkinoida itseään tietyllä brändillä ja imagolla on aivan tuikitavallista myös näissä ekohenkisissä piireissä. Onhan toki niilläkin taloudelliset intressinsä, vaikka niiden myymät tuotteet ovatkin ehkä tavanomaista vähemmän kuormittavia tavistuotteisiin verrattuna.
    Reilun kaupan merkki on myös kaupallinen brändi: sen imagona on, että tuotantoketjun alkupäässä olevat ihmiset saavat oikeudenmukaista palkkaa ja kohtelua. Sinänsä se on oikein jalo ja kannatettava aate! Mutta kun se kuitenkin on maailmanlaajuinen järjestelmä, joukkoon väistämättä mahtuu myös välistävetäjiä ja huijareita – ja niinpä Reilunkaupan tuotteita ostaessani tunnen aina hienoista epävarmuutta alkutuottajien todellisista ansioista ja elinoloista. Voi kai ajatella, että tavanomaiset tuotteet sopivat kuluttajalle, joka ei kestä epävarmuutta ostosvalinnoissa: tavallista kahvia ja suklaata ostaessaan kun voi olla aivan saletti, että tuotantoketjun alkupäässä läheskään kaikki asiat eivät kestä päivänvaloa. Reilunkaupan tuotetta ostaessa joutuu tyytymään epävarmuuteen: meneekö todellakin ostoksestani oikeudenmukainen osuus tuotantoketjun alkuun vai missä kohtaa ketjua riistäjät ja välistävetäjät lumistelevat?
    Myös aivan kotimaisena ja supisuomalaisena pidetyt brandit ovat nykyään todella monikansallisia juttuja. Suurin osa kuluttajista mieltänee edelleenkin Marimekon ihan Suomessa toimivaksi ja suomalaisia työllistäväksi firmaksi. Tietysti se työllistääkin suomalaisia Suomessa, mutta sen lisäksi olen törmännyt mm. Eestissä ommeltuun Marimekon Unikko-huiviin, Tsekissä valmistettuun Marimekon Unikko-kahvimukiin ja Pakistanissa ommeltuun Marimekon pussilakanasettiin. No, puuvillahan ei Suomessa kasva, joten loppuviimeksi täällä kotimaassakin ommellut puuvillatuotteet tietysti omaavat sen ulkomaalaisen juurensa.
    Ei ole helppoa olla ajatteleva kuluttaja, sillä jotainhan tässä jokainen kuluttaa, vaikka yrittää pysytellä kohtuudessa.

    • Hyviä pointteja Reilusta kaupasta ja suomalaisista brändeistä. Kuluttaja joutuu punnitsemaan, ottaako riskin tulla huijatuksi eli ostaa eettiseksi väitettyä tuotetta, vaikka varmuutta ei ole, onko se täysin eettinen. Maailma on monimutkainen paikka ja harmaan sävyjä täynnä. Se mikä meille näyttää eettiseltä, saattaakin alkutuottajien itsensä mielestä joskus olla huonompi vaihtoehto kuin jokin muu tilanne. Minua kuitenkin motivoi ostaa Reilua kauppaa juuri samasta syystä, minkä mainitsit: tavallinen tuote on melko varmasti joltain osin epäeettinen. Marimekon yritysvastuusta kirjoitin tällaisen uutisen edellisvuonna: http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kulttuuri/tutkija-marimekko-jaljessa-yritysvastuussa/

  2. Mielenkiintoista, että oletat, että ekokaupalla olisi samat ”arvot” kuin sinulla. Toisaalta, olen itsekin välillä hämmästänyt mitä kaikkea todellista hömppää siellä myydäänkään (joskus aikoinan mm. ”terapiavahaa”, joka periaatteessa oli vain jotain värjättyä, hajustetta massaa jota oli tarkoitus puristella – todella ekologista ja kulutuskriittistä ;D)

    Mutta ekokaupoissahan käy ihmiset eri lähtökohdista, jotkut suosivat luomua, toiset haluavat ostaa raakaruokaa ja kolmas on vegaani. Mielestäni on itsestään selvää että ekokaupoissa ollaan silmät auki ja todella mietitään mitä ostetaan. Enhän edes siellä halua ostaa mitään mikä osoittautuu turhaksi, varsinkaan sen jälken kun olen maksanut siitä enemmän kuin muualla :)

    • Halusin tuoda esiin oman naiiviuteni ekokauppojen suhteen siksi, että huomaan samantyyppisen luottamuksen olevan varsin yleistä ihmisillä. Kyse ei siis ole siitä, että vaatisin niiltä samoja ”arvoja” vaan siitä, että olen vähitellen huomannut vain jotenkin olettaneeni niin asiaa sen enempää ajattelematta. Kyse on myös halusta automatisoida osaa arjestaan: kaikkeen ei jaksa paneutua yhtä intensiivisesti, ja kulutusasiat vievät jo nyt aikaa kaikelta muulta mukavalta. Siksi on houkuttelevaa ajatella, että tietyissä kaupoissa asioidessa ei tarvitse tihruta pikkupränttejä yhtä kauan kuin muissa. Varmasti on kannattavuuden kannalta hyvä pyrkiä myymään tuotteita mahdollisimman laajalle kohderyhmälle. Hyvä, että olet itse pysynyt kriittisenä!

      • Ihmiselle on luontaista etsiä vahvistusta omille mielipiteilleen ja arvoilleen. Huomattavasti enemmän aktiivisuutta vaatii asioiden kyseinalaistaminen. Ekokaupoissa todellakin myydään kaikkea todella epäekoa ja se on sääli, koska olen myös huomannut saman, että ihmiset luottavat paljon ekokaupan arvoihin. Oikeastihan ekokauppakin on kauppa, jonka tärkein motiivi on myydä sitä mistä asiakkaat ovat valmiita maksamaan. Sellainen kauppa millainen asiakas. Asiakkaana yritän pysyä ryhdikkäänä ja erossa terapiavahoista.

  3. Itseäni häiritsee eniten se, että ekoiluun liitetään kaikenlaista uskonnollissävytteistä terveyshömppää. Olen kristitty lääkäri, ja sekä vakaumuksellisista että ammatilliseen tietoon liittyvistä syistä en voi enkä halua niellä kaikkea ”luonnonmukaista”. Minut sai nikottelemaan myös se, kun suosimassani ekokaupassa myytin rokotteita näyttävästi vastustavaa kirjaa – töissäni yksi turhauttavimpia asioita ovat ne vanhemmat, jotka eivät halua lapsilleen rokotteita, ja oikeasti pelkään, milloin näen ensimmäisen jäykkäkouristavan lapsen tai tuhkarokkoepidemian – onhan jäykkäkouristusbakteeria kaikkialla maaperässämme, ja tuhkarokko taas on kymmenen kertaa tehokkaampi tarttumaan kuin influenssa, kunhan joku vain tuo taudin rokottamattomien pariin… Ja kristittynä taas en haluaisi olla tukemassa kaikkea, mikä on kallellaan New Ageen tai edustaa hindulaisuutta. Kyllä Jumalaa voi rukoilla tai käydä vaikka Healing Roomsissa rukoiltavana, mutta ei näitä tämmöisiä ekokaupoissa koskaan mainosteta… Ja haluaisin myös suosia luomua, joka ei ole biodynaamista, koska biodynaamiset opitkin luen sarjaan ei-kristillinen uskonnollinen hömppä. Se ei kuitenkaan tee minusta torjunta-ainejäämien ja vesistöjen rehevöitymisen rakastajaa. Maailma on tosiaan täynnä harmaan sävyjä ja arvovalintoja. (Sama pätee myös siihen, että luomutuotteet harvoin ovat kevyttuoteita.)

    • Tuhkarokko tosiaan on helposti tarttuva kulkutauti. Itse muistan olleeni ala-asteen 5. luokalla, kun kouluuni tuli tuhkarokkoepidemia. 50 oppilaan kyläkoulussa tauti kaatoi sairasvuoteeseen kaikki vuosiluokat ja oppilaat lukuunottamatta yhtä luokkani tyttöä, jolla po. tauti oli ollut jo tokaluokkalaisena. Johtajaopettaja puhui jo ainakin kerran, että pitääköhän koulu sulkea väliaikaisesti, kun on niin paljon poissaolijoita eikä voi missään aineessa mennä eteenpäin. Minunkin luokkani oppilaat olivat epidemian jossain vaiheessa kaikki yhtäaikaa poissa kaksi päivää tuhkarokkoa potien -lukuunottamatta siis tätä yhtä, joka oli jo sairastanut tuhkarokon. Tämä tapahtui 70-luvun loppupuolella, jolloin rokoista rokotettiin vasta iso- ja vihurirokot.
      Itsekin mielelläni ostan ekokaupasta tai sitten niiden verkkosivuilta ja olen pannut merkille, että kriittisyyttä tosiaan tarvitaan myös ekokaupoissa. Monenmoista hömppää niissäkin myydään, mutta toki myös monia oikeasti hyviä tuotteita. Pitää vain muistaa suodattaa ja käyttää harkintaa, vaikka olisikin niin ihanaa, kun voisi jossain kaupassa yksioikoisesti vain luottaa kaiken olevan eettistä ja ekoa.
      Mutta hei, eikö tämä keskustelu osoita, että olemme ajattelevaa ja kulutuskriittistä porukkaa?

      • Joo, osoittaa. :)
        Ja kiitos tuhkarokkokokemuksen jakamisesta, kiinnostavaa nuorehkolle lääkärille kuulla näitä. Olen syntynyt silloin, kun tuo tapahtui, mutta ei ole sitten rokotusten ansiosta kuulunut kokemusmaailmaani – paitsi että olen leikkinyt ennen minua eläneen ja tuhkarokkoon kuolleen sukulaislapsen vanhoilla leluilla.

  4. Kun olin ensimmäisiä vuosia koulussa, sairastimme tuhkarokkoa ja vesirokkoa, ja palasimme kaikki kouluun toipuneina.

Kommentoi

Site by Alpiini

Luontoliitto.fi
ÄOM-logo
mainoskupla.fi