Kuvituskuva

Elämää suurempi muovipussi

”Haluatteko muovipussin – ”
”Kyllä kiitos!”
” – se maksaa 10 senttiä.”
”Ai, no en mä sitten, mulla on tää oma.”

Olen työskennellyt muutamissa erikoistavarakauppojen myymälöissä, joissa tapanani on ollut aina etukäteen kysyä tarvitseeko asiakas muovipussia ja samaan hengenvetoon muistuttaa, että pussista joutuu maksamaan kymmenisen senttiä.

Toisin toimitaan esimerkiksi ruokakaupoissa, joissa jokainen voi napata haluamansa pussin liukuhihnan vierestä, missä selkeästi lukee, että muovipussi maksaa 20 senttiä. Näin ollen kysyminen ja pussin maksullisuudesta erikseen mainitseminen on mielestäni varsin reilua, sillä monesti asiakkaat juuri silloin muistavatkin kantavansa mukanaan omaa kangaskassia.

Minulle on monta kertaa tullut vastaan tilanne, jossa asiakkaalla on todellisuudessa oma kassi, mutta jostain syystä tämä kaikesta huolimatta tahtoisi muovipussin – ainakin niin kauan kuin siitä ei joudu erikseen maksamaan. Vastaavasti liian usein on tullut myös vastaan sellaisia asiakkaita, jotka suuttuvat kuullessaan, että muovipussi ei ole ilmainen.

Maksullinen muovipussi herättää yllättävän monissa suuria tunteita.

Toisaalta ymmärrän, että muovipussin oletetaan usein sisältyvän muiden ostosten hintaan, mutta toisaalta joutuuhan jokainen kauppiaskin maksamaan tuotteiden lisäksi myös erikseen tilatuista muovipusseista. Jos pussi muutenkin löytyy jo omasta takaa, eikö sitä voisi siis myös vallan mainiosti hyödyntää?

Mutta että maksullisesta pussista täytyy oikein suuttua ja sitten tietysti päätyä syyttämään itse myyjää…?

Toisinaan haluaisin kovasti kysyä, oletko tullut ajatelleeksi tätä järjetöntä muovin määrää ja suoraan kaatopaikalle päätyvää pakkausmateriaalijätettä? Entäpä arktisen jään sulamista ja uhanalaisiksi ajautuneita jääkarhuja? Tai jos ympäristö ei nyt niin kovin kiinnosta, niin entäpä sitten ne miljoonat nälkää näkevät ihmiset Afrikassa? Tai jos ei afrikkalaisten kohtalokaan erityisesti liikuta, niin mitä tuumaat Suomen yksinäisistä vanhuksista, jotka joutuvat muhimaan ulosteet vaipoissaan, kun hoitajilla ei yksinkertaisesti riitä auttavia käsiä jokaiselle? Vieläkö sinua suututtaa tämä 10 senttiä maksava muovipussi?

Sen sijaan tyydyn aina toteamaan: ”Niin, valitettavasti meillä nämä muovipussit eivät ole ilmaisia.”

Viime kädessä se kun menee niin, että kun kyse on muovipusseista, kaikkia ei voi miellyttää kerralla. Siinä, missä toinen suuttuu jo siitä, että ylipäänsä kysyn, haluaako tämä muovipussin (sillä sen pitäisi olla itsestäänselvyys, että pussi annetaan ja ehdottomasti ilmaiseksi), toinen taas ärsyyntyy siksi, että näin vuonna 2013 kaikkien tulisi jo osata kantaa mukanaan omaa kangaskassia.

Tagit: ,

11 kommenttia

  1. […] Suvi Nousiainen on kaupan myyjänä välillä ihmetellyt ihmisten suhtautumista muovipusseihin: “Minulle on monta kertaa tullut vastaan tilanne, jossa asiakkaalla on todellisuudessa oma kassi, mutta jostain syystä tämä kaikesta huolimatta tahtoisi muovipussin – ainakin niin kauan kuin siitä ei joudu erikseen maksamaan. Vastaavasti liian usein on tullut myös vastaan sellaisia asiakkaita, jotka suuttuvat kuullessaan, että muovipussi ei ole ilmainen. […]

  2. Minusta myyjällä on omassa asenteestaan tarkistamista jos kummeksuu sitä, että asiakas ei haluakaan pussia joka maksaa. Jo myyjän itsekin pitäisi tajuta, että jos kovin moni pussin maksullisuudesta närkästyy, niin silloin vika on todennäköisesti myyjän, asiakaspalvelijan, toiminnassa. Nimittäin minä ainakin käsitän pussista kysymisen niin, että kun siitä erikseen (!) kysytään että ”halutaanko” sellainen, se on silloin kaupanpäällinen. Ei maksullinen. Minulla saattaa jopa tulla tunne, että minua on huijattu, pakkomyyty jotain vilpillä, eikä silloin ole kysymys enää rahan suuruudesta, vaan periaatteesta. Jos myyjä vielä siihen päälle toteaa, että ”mekin joudumme näistä maksamaan”, niin siinä voisin todeta jo, että minua on tölväisty: Kaupalle saa se kymmenen senttiä olla tärkeä, mutta asiakkaalle ei? Toivottavasti tämä myyjä tajuaa, että asiakkaan tällä nolaaminen (vieläpä kymmenen sentin tähden) ei ole oikea tapa toimia asiakaspalvelussa. Jos myyjä haluaa olla kohtelias kassiasiassa, se pitää tehdä oikein. Voisi kysyä, että ”Ostatteko muovipussin…?”. Siis ”ostatteko”, ei ”haluatteko”. Jos pitää selventää jälkikäteen asiakkaan JO VASTATTUA, asiakkaan näkukulmasta perutaan jo puheita ja SE on se asia mistä myyjälle närkästytään, ei se kymmenen senttiä. Eli hyvä Suvi Nousiainen, kun aiheutit koko tilanteen itse, älä silloin närkästy. Ympäristöasiat, nälkä Afrikassa ja hoitohenkilöstön riittämättömyys vanhainkodeissa, eivät liity siihen, että olit työssäsi taitamaton, jopa töykeä.

  3. Voi hyvänen aika Suvi! Pitäisikö harkita alan vaihtoa, tai parannella ammattiosaamistaan asiakaspalvelun osalta? Tulipa nolattujen asiakkaiden puolesta närkästynyt olo itselle tätä lukiessa. Jospa jätettäisiin asiakkaiden kouluttaminen arvomaailmojen muutokseen johonkin muuhun tilanteeseen? Enkä usko että tällaiset kirjoituksetkaan sitä kovinkaan laajalti edistää. Eikä varmaan lisää asiakasmäärääkään niissä liikkeissä missä ”palvelet”.

  4. Hei,

    Huomauttaisin kommentoijille, että on lyhytnäköistä vetää tämän blogitekstin pohjalta johtopäätöksiä kirjoittajan ammattitaidosta asiakaspalvelijana. Kuten tekstissä selvästi sanotaan, kirjoittaja ei ole nolannut muovipussin maksullisuudesta närkästynyttä asiakasta vaan säilyttänyt tyyneytensä pahoitellen asiaa.

    Kulutus.fi:ssä, kuten muillakaan netin foorumeilla, ei ole hyvän tavan mukaista mennä kommentoinnissa henkilökohtaisuuksiin. Tekstin käsittelemistä asioista saa toki keskustella ja olla eri mieltä.

    yst.terv. Nelli Heinimo, päätoimittaja

  5. Nellin tavoin ihmettelen, mistä edelliset kommentoijat ovat päässeet siihen johtopäätökseen, että ketään olisi nolattu. Kirjoitin, että ”Toisinaan HALUAISIN kysyä – – Mutta sen sijaan tyydyn sanomaan – – ”. Kirjoituksessani halusin vain siis nostaa esille omia pohdintojani siitä, miksi maksullinen muovikassi tuntuu saavan toiset raivon partaalle. Tällä rinnastuksellani halusin siis tuoda esille, kuinka kärpänen muuttuu jälleen kerran härkäseksi.

    Sanottakoon siis nyt vielä erikseen, että kertaakaan en ole yhdellekään minulle huutavalle asiakkaalle räjähtänyt saaatika vajonnut niin alas, että alentuisin toista nolaamaan. Kaikki haistattelut ja muut ilkeydet olen aina ottanut kiltisti vastaan. Alanvaihtoakaan en ole suunnittelemassa, sillä pidän todella työstäni. Toisinaan se pistää vain mietityttämään, että oikeuttaako yksi maksullinen muovikassi sen, että asiakas voi unohtaa kaikki peruskäytöstavat ja ilkeillä rajattomasti myyjälle (joka ei ole ensinnäkään syypää maksullisten muovikassien olemassaoloon). Kyse ei ole myöskään tähän mennessä koskaan ollut siitä, missä muodossa muovipussia toiselle tarjoaa (”Ostatteko” vai ”Tarvitsetteko”).

    Mielestäni edelliset kommentit ainoastaan puhuvat sen puolesta, että kun muovipusseista puhutaan, ei voi miellyttää kaikkia kerralla, ja joskus tosiaan tunnutaan olevan lähes elämää suurempien asioiden äärellä.

  6. Ehkä tuossa tosiaan piilee pieni pihiksi leimautumisen vaara, jos asiakas ottaisi vastaan ilmaisen pussin, muttei tahdo siitä maksaa. Asiakkaalle voi tosiaan tulla yllätyksenä, että myyjän erikseen tarjoama pussi onkin maksullinen. Pitäisi sitä silti hiukka tapoja olla, vaikka kuinka maksava asiakas onkin.

    Yleensä ongelma on kuitenkin päinvastainen. Myyjä sujauttaa ostokset ajatusta nopeammin ilmaiseen pussiin, kun olen keskittynyt maksupäätteen näppäilyyn enkä ehdi toppuutella.

    Kerran sattui niin, että ostaessani joitakin pienehköjä esineitä liikkeestä, joka käyttää varsin kookkaita muovikasseja, myyjä kysyi tahdonko muovikassin. Vastasin tahtovani, jos se on niin suuri, että makuupussini mahtuu siihen. Myyjän hetken ihmetyksen ja pikaisen silmämääräisen mittailun jälkeen otin kiitollisena vastaan tämän kaupanpäällisen, ja kuivat unet oli taattu seuraavallakin vaelluksella.

  7. Minä ainakin käytän kaupasta saatuja – tai ostettuja- muovipusseja sekajätteen roskapusseina. Siihen tarkoitukseen oletettavasti monet muutkin muovipussia kaipaavat. Kaatikselle ne kylläkin joutuvat, mutta eivät tyhjänä.

  8. Eikö tuo 0,20€ muovipussista ole ihmisille itsestäänselvyys??? Ainut ilmainen muovipussi kaupassa on se hedelmäpussi, jota minä ainakin käytän leipien pakastukseen.

  9. Hienoa että joku kysyy muovipussista ja huomauttaa sen hinnasta! Silloin ihmisten päässä ehkä rupeaa vähän raksuttamaan.
    Itseäni ärsyttää hirveästi se että niitä pieniä hedelmäpusseja oikein tyrkytetään joka ruokakaupan kassalla jos ostaa pakasteita. Aina se sama ”laitetaanko pakasteet pieneen pussiin?”. Ei se pussi niitä pakasteita kylmänä pidä, eivätkä pakasteet niin paljoa hikoile että ne mitään tuhoaisivat.

    • Komppaan Miaa. Minulla on tapana antaa hyvää palautetta sellaisissa kaupoissa joissa muovikassit maksavat erikseen (esim. Kirjatorilla oli ainakin aikoinaan sellainen käytäntö). Itseäni nimittäin harmittaa, että minä – kaikkia muovipusseja välttävänä – ostoksissani joudun maksamaan muiden muovinkulutuksesta. Ne, jotka kaipaavat muovipusseja, olkoot valmiita maksamaan niistä. Itse käytän kestopusseja myös hedelmille.

  10. Kyllä tuo kysymisen tapa on myyjän puolelta hieman kehno. Harmistuisin itsekin asiakkaana ja kokisin tulleeni nolatuksi, vaikka todennäköisesti ja toivoakseni säilyttäisin hyvät käytöstavat. ”Ostatteko muovipussin, maksaa kymmenen senttiä” olisi fiksumpi, samoin kyltti myyntipöydällä kertomassa pussien hinnan.

Kommentoi

Site by Alpiini

Luontoliitto.fi
ÄOM-logo
mainoskupla.fi