Kulutus.fi
Kuvituskuva

Eläin koneena – mitä eläinaktivistien videomateriaali kertoo meistä?

Oikeutta Eläimille-järjestön aktivistit julkaisivat ensimmäisen kerran videokuvaa eläintiloilta vuonna 2007. Kuvamateriaali aiheutti kohun mediassa ja sai ihmiset keskustelemaan kiivaasti tuotantoeläinten hyvinvoinnista. Tällä viikolla, lähes kahdeksan vuotta myöhemmin, julkisuuteen on tullut uutta, karmivaa kuvamateriaalia. Tällä kertaa kohteena ovat teurastamot. Seuraan jälleen kerran turhautuneena ja surullisena videoita sekä niiden julkaisun jälkitapahtumia.

Vuosi toisensa perään aktivistit julkaisevat kuvia ja videomateriaalia eläintiloilta ja teurastamoilta. Keskustelua toki syntyy, mutta seuraavalla kerralla kuvamateriaali on yhtä karmaisevaa. Tilat ja teurastamot eivät tunnu muuttuvan. On sitten kyseessä luomutila, vapaiden munintakanojen kanala, suurtila tai valtava teurastamo, sama näytelmä toistuu vuodesta toiseen. Jokaisen eläimen silmistä kuvastuu sama hiljainen epätoivo. Ja me suljemme jälleen kerran silmämme.

Suurin osa meistä mieltää itsensä eläinrakkaaksi. Suurin osa tuomitsee koirien syömisen Kiinassa. Moni meistä oli iloinen, kun kuuli EU:n lopettavan Espanjan härkätaistelujen tukemisen. Kukaan ei halua ostaa kissoista tehtyjä turkiksia. Koirapiireissä ollaan yhtä mieltä siitä, että pentutehtaat ovat eläinrääkkäystä. Hevosten teurastaminen saa meidät suuttumaan ja harva meistä suostuisi syömään marsua tai jättiläispandaa illalliseksi. Cecil-leijonan tappaminen sai veremme kiehumaan; samoin Marius-kirahvin paloitteleminen Kööpenhaminan eläintarhassa.

Olemme yhtä mieltä siitä, ettei näitä eläimiä saisi tappaa tai pitää pienissä häkeissä. Mutta kun eläinaktivistit julkaisevat teurastamoilta tai tehotiloilta peräisin olevaa rankkaa kuvamateriaalia, joissa koirien, kissojen ja leijonien sijaan rääkätään ja tapetaan lampaita, sikoja ja lehmiä, muutamme mielemme ja vaadimme ainoastaan hiukan parempaa kohtelua.

Uusi hallitus on entisestään heikentänyt tuotantoeläinten asemaa muun muassa lakkauttamalla eläinsuojeluasiamiehen viran ja tukemalla tehotuotantoa 100 miljoonalla eurolla. Eläintilat muuttuvat koko ajan suuremmiksi ja vaikeammiksi ylläpitää. Teurastamoissa mennään liukuhihnameiningillä. Ja lakiin on turha vedota, sillä suurin osa siitä, mitä videoilla tapahtuu, on täysin laillista.

Monet syyttävät aktivisteja lain rikkomisesta ja siitä, etteivät he ole heti tehneet rikosilmoitusta. On surullista seurata, kuinka eläinten kaltoinkohtelijoiden sijaan vastuussa ovatkin yhtäkkiä ihmiset, jotka ovat huolissaan eläinten kaltoinkohtelusta. Olisiko tilanne sama, jos sikojen ja lampaiden tilalla olisi koiria ja kissoja?

Aivan kuten eläintiloilta julkaistun materiaalin jälkeen, monet ovat kommentoineet tätäkin kohua sanomalla, ettei tällaista kidutusta tapahdu kaikilla teurastamoilla. Ei kaikilla teurastamoilla hakata lammasta muovilaatikolla päähän. Ei kaikilla teurastamoilla lyödä ja potkita sikoja. Ei kaikilla teurastamoilla käytetä sähköpiiskaa.

Mutta eikö tällaista tapahdu tarpeeksi monessa teurastamossa? Eikö hakkaamista, potkimista ja sähköiskujen antamista tapahdu liian monen teurastamon seinien sisällä? Se, että yritetään kiinnittää huomio teurastamoihin, joissa tällaista ei tapahdu, ei auta niitä eläimiä, jotka joutuvat sellaiseen teurastamoon, jossa väkivalta on jokapäiväistä. Sellainen retoriikka on omiaan viemään huomion pois itse ongelmasta.

Monet vannovat luomulihan ja vapaan kanan munien nimeen. Eläinten kohteluun liittyvät ongelmat varjostavat kuitenkin myös niiden tuotantoa. Luomulehmät ja ”vapaat” kanat päätyvät täsmälleen samoille teurastamoille, kuin mitkä tahansa muutkin tuotantoeläimet. Munintakanat tapetaan, kun ne eivät muni tarpeeksi. Lypsylehmät eivät koskaan pääse eläkkeelle eivätkä niiden vasikat saa olla emänsä kanssa. Kukkotipuja tapetaan, koska niitä tulee liikaa. Tämä kaikki siksi, että saisimme eläimiltä jotakin, mitä ilman ne eivät voi elää. On tila tai teurastamo sitten minkälainen tahansa, se on olemassa ihmistä, ei eläintä varten.

Totuus on, ettei yksikään eläin uhraudu vapaaehtoisesti ihmisen ruuaksi. Ihminen rakentaa tarkoituksenmukaisen luottamussuhteen eläimeen ja pettää sen teurastamon seinien sisällä. Ihminen ei näe eläimen itseisarvoa, vaan ainoastaan sen hyödyn.

Julkaistussa videomateriaalissa ei ole järkyttävintä se, että eläimiä kidutetaan, vaan se, että niitä kohdellaan kuin ne olisivat eläviä koneita. Eläimet kulkevat jonossa tainnutettaviksi ja tapettaviksi, ja tämän jälkeen ne liitetään osaksi valtavaa koneistoa, jossa ne muutetaan kappale kappaleelta kasvottomiksi tuotteiksi. Olennot, joiden mielet ovat syntyneet kokemaan mullan tuoksun, ruohikon, piehtaroinnin ja auringonvalon, katoavat koneistoon ikuisiksi ajoiksi. Muovilaatikolla lyöminen on seuraus, ei syy.

Ostaessamme eläinkunnan tuotteita ostamme osan olentoa, joka on syntynyt elämään, tuntemaan ja kokemaan. Ja on meistä ihmisistä kiinni, miten suhtaudumme tähän. Eläimiä kaltoinkohdellaan ja teurastetaan videomateriaalin kuvaamissa olosuhteissa niin kauan, kuin toiseutamme ne ja ajattelemme niitä näkymättöminä koneina, jotka eivät mahdu samaan moraaliseen lokeroon esimerkiksi lemmikkikoiran tai -kissan kanssa.

Maailmassa tapetaan ihmisen käyttöön vuosittain noin 70 miljardia tuotantoeläintä. Se on kymmenen kertaa enemmän kuin koko maapallon väestö. Ja tähän ei edes ole laskettu mukaan mereneläviä. Se, mitä syömme, ei siis todellakaan ole ainoastaan henkilökohtainen valintamme, vaan sillä on vaikutusta muihin eläviin olentoihin sekä siihen, miltä tulevaisuuden maailma tulee näyttämään. Miksi ihmeessä tuemme tällaista toimintaa, jos meidän ei tarvitse?

Meidän ihmisten on aika ottaa vastuu valintojemme seurauksista ja kysyä itseltämme, pidämmekö todella elävän olennon elämää ja sen kasvattamisesta seuraavaa ympäristötuhoa vähemmän tärkeänä, kuin hetken aterianautintoa. Olemmeko me kadottaneet eläimen jonnekin koneiston uumeniin niin, ettei meidän moraalinen tutkamme enää löydä sitä? Vai osaammeko laajentaa myötätuntomme ja rakkautemme koskemaan myös niitä, joita emme näe?

Tagit: ,

3 kommenttia

  1. Todella hieno artikkeli. Kumpa ihmiset vihdoin heräisivät ja alkaisivat puolustaa tuntevan ja puolustuskyvyttömän eläimen asemaa.

  2. Erittäin hyvä kirjoitus. Olen nähnyt kyseisen videon ja itku tuli sitä katsoessa. Karmaiseaa eläinrääkkäystä ja kidutusta.

Kommentoi

Site by Alpiini

Luontoliitto.fi
ÄOM-logo
mainoskupla.fi