Kuvituskuva

Ekologisempaa matkustamista

Hankala yhtälö: matkustaminen on epäekologista, kaikki tietävät sen, mutta silti suurin osa ei halua luopua tästä huvista. Heille on turha yrittää markkinoida vaihtoehtoisina kohteina kotikaupungin eksoottisia kulmakuppiloita tai naapurikaupungin peltomaisemia. Ne vaan eivät tunnu samalta kuin suurkaupungin teemabaarit tai sinistä taivasta vasten huojuvat palmut. Ai mistä tiedän? No kun itsekin kuulun niihin ihmisiin, jotka tykkäävät välillä kulkea paikasta toiseen, tutustua uusiin kaupunkeihin ja katsella uusia maisemia, aistia muiden paikkojen ilmapiiriä. Siksi olenkin miettinyt, voisiko maailman yrittääkin pelastaa – ei paheksumalla matkustamista, vaan päinvastoin lisäämällä kunnon kulkuriasennetta.

Paheksuminen aiheuttaa vastareaktion: ”OK, taidan olla sitten paska ihminen kun mulla on taas matka varattuna – ja kun kerran olen niin huono, niin varaanpa samantien seuraavatkin halpalennot”. Ja jos kotikonnuilta muualle kaipaavaa kehotetaan tyydyttämään vaihtelunhaluaan tutustumalla oman kaupungin patsasvalikoimaan tai naapurilähiön pitsalistaan, tulee siitä vain sellainen olo, ettei oikein ole ymmärretty, mitä matkustaminen oikeastaan ihmiselle antaa. Mitä, jos myönnettäisiin, että matkustaminen on mielettömän hienoa – ja sen vuoksi sitä kannattaa harrastaa antaumuksella. Ei sen aina tarvitse olla epäekologista!

En toki tarkoita mitään halpalentoja, joilla hypähdetään viikonlopuksi suurkaupunkiin shoppailemaan. Lentäminen on aina epäekologinen valinta. Toisaalta Suomen sijainti on oikeasti matkailijan kannalta melkein Helvetistä seuraava. Mutta niin ovat kyllä liian lyhyet lomatkin. Tuollaiset viikonloppupyrähdykset katkaisevat toki arjen, mutta vihaiseksi niistäkin vaan tule, kun paluulento odottaa jo heti kun on saanut matkalaukun avattua. Sellainen ei ole mitään antaumuksellista matkustamista, eivätkä sitä taida olla viikon kestävät pakettimatkatkaan.

Entä, jos ihmiset innostuisivat matkustamisesta ihan tosissaan ja tekisivät siitä ajoittain elämäntavan? Tällöin voisi reissata hitaasti vaikkapa junalla maisemia katsellen, näkisi suurkaupunkien lisäksi pienempiäkin paikkoja ja voisi etsiä itsestään entisaikojen kulkurimielen. Sisseimmät kokeilisivat ehkä kuinka kauas pääsevät polkupyörällä. Matkustaminen ei enää olisi omasta elämästä irrallinen pako arjesta, jonka aikana on päästävä nopeasti lomakohteeseen ja käytettävä perillä niin paljon rahaa että loma tuntuu lomalta. Rennossa reissaamisessa lentäminen saattaisi jopa tuntua tylsältä tavalta mennä paikasta toiseen: mieli ei ehdi orientoitua siirtymään, kun jo ollaan perillä odottamassa matkalaukkuja. Omat parhaimmat matkani ovat olleet juuri tällaisia pitkäkestoisia reissuja. Silloin ei ole tietoakaan lomastressistä, koska yhdessä kaupungissa ei ole pakko yrittää nähdä kaikkea, ja yhden päivän kaatosade ei pilaa koko matkaa, onhan edessä vielä monta muuta päivää. On aikaa ajatella. Enkä tunne näistä matkoistani huonoa omaatuntoa. Olen kulkenut junilla ja busseilla, jotka tosin tuottavat päästöjä – mutta busseilla kulkisin kotikaupungissakin.

Se ongelma tässä tietenkin on, että ihmisillä on yleensä vain rajattu määrä lomaviikkoja. Silti parin viikon pakettimatkan sijaan voisi joskus kokeilla kulkurielämää. Ja ehkä työelämän joustot voisivat tulevaisuudessa tarkoittaa sitäkin, että etätyötä voisi tehdä mahdollisuuksien mukaan enemmän, vaikka sitten kulkurina reissun päällä. Ja onhan jo nyt ollut merkkejä siitä, että moni ottaa ylityökorvaukset mieluummin vapaa-aikana kuin rahana. Ehkä tulevaisuudessa ihmiset voisivat muutaman lyhyen matkan sijaan tehdä vuodessa yhden pitemmän, johon ei tarvittaisikaan lentokonetta.

Maapallon kannalta olisi toivottavaa, että matkustamisen luonne muuttuisi. Ehkä se on tavallaan jopa toivottavampaa kuin että matkustaminen loppuisi kokonaan. Kun ihmiset kokevat itse konkreettisesti, miten maailmasta voi löytää omalta tuntuvan paikan yhtä hyvin kotiportailta kuin toiselta mantereeltakin, saattaa lisääntyä halu pitää huolta maailmasta myös globaalisti. Kaukaiset ympäristökatastrofit eivät ole enää ”joidenkin muiden ongelmia”, joista ei tarvitse välittää, kunhan omassa kylässä pysyy tasapaino. Matkustamalla maapallo kummasti pienenee ja oma kylä saattaakin jatkua silmänkantamattomiin.

Tagit:

1 kommentti

  1. Tämä aihe on itselleni läheinen, sillä olen nuoresta iästäni riippumatta ajatellut että voisin joskus lähteä reppumatkailemaan, Aasian, Australiaan ja muualle. Tämä innostus johtuu lähinnä Madventures sarjan kaksikon reissuista, mutta hekin matkasivat ekologisesti, yleensä. Eivät he lennelleet elleivät olleet menossa mantereelta toiselle, viettivät rauhassa aikaa riippumatossa keskellä Thaimaan viidakkojen ja Afrikan savannien. Mielestäni matkalla ei pitäisikään olla kiireinen, vaan pitäisi päästä pois oravanpyörästä.

Kommentoi

Site by Alpiini

Luontoliitto.fi
ÄOM-logo
mainoskupla.fi