Kuvituskuva

Einesten hyveet ja paheet

Minusta on mukava kokkailla viikonloppuisin nopeita ja yksinkertaisia lounaita. Jos on pidempi loma, saatan innostua leipomaan tai tekemään laatikkoruuan, josta osan pakastan.

Pidän tuoreiden vihannesten tuoksusta leikkuulaudalla ja mausteisista aromeista, jotka nousevat pannulta. Ruuanlaitto on parhaimmillaan zen-harjoitus.

Mutta arkipäivinä en jaksa kokata lounasta. En myöskään halua käyttää viikonloppujani koko seuraavan viikon ruokahuoltoon. Itselläni ei ole työnantajaa, joka tukisi ruokailuani, joten syön ravintoloissa harvakseltaan. Jäljelle jäävät einekset.

Kasvissyöjänä einestenkin hankkiminen on vaikeaa. Valmistajien näkökulmasta ihmiset syövät kasvisruokaa lähinnä silloin, kun he laihduttavat. Lihattomat vaihtoehdot ovat useimmiten kasviskeittoja (vain 208 kcl!). Ne muutamat kasvisvaihtoehdot, joita keittojen lisäksi on, alkavat pahasti kyllästyttää.

Mutta onko edes sopivaa vaatia lisää eineksiä?

Einekset kuuluvat samaan luokkaan juorulehtien kanssa: Harva tunnustaa lukevansa juorulehtiä tai syövänsä eineksiä. Itseään kunnioittava nykyihminen tekee tietenkin kaiken ruuan itse tuoreista raaka-aineista. Silti einekset menevät kaupaksi (ja veikkaan, että myös juorulehdet, vaikka lehtien menekki laskeekin).

Eineksiä menee paljon hukkaan varsinkin, jos niiden säilyvyys on huono, joten ekologisesti ne eivät ole ihanteellinen ratkaisu. Lisäksi ne on pakattu muoviin. Olisikin kiinnostavaa tietää, millainen on kasviksista tehdyn eineksen hiilijalanjälki ja voitaisiinko sitä pienentää.

Ruuanlaittoa itseään en näe moraalisena hyveenä. Ruuanlaitossa on kyse aina myös siitä, kenen aikaa siihen käytetään ja millä hinnalla. Aiemmin yhteiskunnat on järjestetty siten, että osa työvoimasta kiinnitettiin laittamaan ruokaa lopulle työvoimalle. Perheissä ruuan on tehnyt usein nainen. Jokapäiväinen ruuanvalmistus on sitonut hänet kotiin vailla omia tuloja. Se puolestaan on tehnyt hänet riippuvaiseksi palkkatuloja ansaitsevasta miehestä.

Jos eineksiä valmistavilla työntekijöillä on säällinen työpaikka, se ei minusta ole ollenkaan huono tapa järjestää massojen ruokahuolto. Pitäisi vaan ratkaista, miten eineksiä voitaisiin tuottaa niin, että ne olisivat ekologisesti kestäviä ja terveellisiä. Onko se jo lähtökohtaisesti paradoksi?

Tagit: , , ,

Kommentoi

Site by Alpiini

Luontoliitto.fi
ÄOM-logo
mainoskupla.fi