Kuvituskuva

Ei lahjoja, kiitos!

Lahjoilla yritetään viestiä välittämistä, ystävyyttä ja rakkautta. Tavaran täyttämässä maailmassa hyvää tarkoittavat lahjat voivat kuitenkin olla myös rasitus. Moni lahja päätyy vain turhaksi kaappien täytteeksi. Lahjoista kohteliaasti kieltäytyminen voi silti olla yllättävän vaikeaa.

Muistan, kuinka ensimmäisen kerran lukioikäisenä esitin toivomuksen lahjattomasta joulusta. Osa ikätovereistani loukkaantui: ikään kuin olisin lahjoista kieltäytymällä kieltäytynyt myös ystävyydestä. Iän karttuessa yhä useampi on onneksi alkanutkin pitää lahjattomuutta ihan hyvänä juttuna.

Jos juhlakutsussa mainitsee, että lahjoja ei tarvitse tuoda, moni silti tuo lahjan ”varmuuden vuoksi”. Tätä saattaa jatkua useamman vuodenkin ajan ennen kuin ihmiset uskovat, että lahjaa ei ihan oikeasti tarvitse tuoda. Osa taas ajattelee, että ”ei lahjoja” -teksti tarkoittaa toivomusta vain pienistä lahjoista. Olenpa törmännyt omaperäisempäänkin tulkintaan. Eräs juhlavieras kertoi pitäneensä sitä hienovaraisena vihjeenä, että juhlakalu toivoo jotain erikoisempaa lahjaa. Hänen mielestään teksti tarkoitti siis ”ei tavallisia lahjoja”. Onneksi en sillä kertaa ollut itse päiväsankari.

Äidilläni on tapana aina synttärien ja joulun lähestyessä kysyä, tarvitsenko jotain tiettyä. Sen hän sitten ostaa. Tai jos minulle ei mitään tule mieleen, hän ei osta lahjaa. Tämä on mielestäni hirveän kätevää. Muutamien tuttujen kanssa taas tietyt, hyväksi havaitut ja oikeasti käyttöön tulevat lahjat ovat vakiintuneet jokavuotisiksi. Toisille olisi kauhistus tietää lahjapaketin sisältö jo etukäteen. He haluavat säilyttää lahjan yllätyksenä avaamiseen asti.

Viime aikoina on yleistynyt tapa lahjoittaa rahaa erilaisiin hyväntekeväisyyskohteisiin tavaralahjan sijaan. Se on ollut minulle pelastus. Tällaisia lahjoja minäkin tykkään antaa ja saada! Yleispätevää ratkaisua lahjapulmiin hyväntekeväisyyslahjat eivät kuitenkaan ole tarjonneet, sillä kaikille ne eivät ole oikeita lahjoja. Kuinka kiusallinen olikaan tilanne, jolloin tuttavani pettyneenä totesi ”eihän se ole lahja minulle, vaan jollekin siellä Afrikassa”. Mitä ihmettä siihen voi vastata? Ainakin opin kerrasta ostamaan tälle tuttavalle kouriintuntuvamman lahjan.

Olenkin todennut, että osa ihmisistä haluaa ehdottomasti pitää kiinni tavaralahjojen perinteestä. Sen kanssa on kai vain opittava elämään.

Tagit:

5 kommenttia

  1. Naapurintätimme täytti vuosia, muistaakseni 70, ja laittoi lehteen Ei juhlia-ilmoituksen. Myöhemmin hän oli närkästynyt, kun juuri kukaan ei käynyt häntä onnittelemassa ja muistamassa! Kun mieheni täytti 50 ja laitoimme vastaavan ilmoituksen lehteen, tuli tämän naapurintädin poika tuomaan konjakkipullon ilmoituksesta huolimatta. Onneksi olimme syntymäpäivän ajan poissa kotoa tarkoituksella. Näitä omituisesti ajattelevia ihmisiä löytyy varmasti jokaisen tuttavapiiristä. Itse annan usein omakutomat villasukat lahjaksi. Ellei lahjansaaja itse tarvitse niitä, voi hän aina helposti kierrättää lahjan eteenpäin lahjana tai uff:iin. Minusta Ei lahjoja-toive on kätevä nykyaikoina, kun suunnilleen jokaisella on sitä mitä tarvitseekin. Se helpottaa minuakin antajaosapuolena, koska rahaa on käytössä niukasti. On tuplahelpotus olla tekemättä ylimääräistä ostosta: vastapuolen kaapit ei täyty turhasta eikä tarvi itse miettiä mistä raapia rahat kasaan.

  2. Jokainen saa toki viettää lahjatonta juhlaa halutessaan eikä minulle tulisi mieleen viedä lahjaa, jos erikseen on ilmoitettu että lahjoja ei haluta. Kukan ja kortin saattaisin silti viedä.

    Pienituloisena tällainen lahjaton juhla tietysti poistaisi itseltäni stressiä. Kuitenkin tästä kolumnista tuli mieleen, että on parempituloisilla jänniä ongelmia. Olen saanut mieheltäni tuollaisen toisenlainen lahja -kortin ja se oli mielestäni kiva ele. En kuitenkaan myöskään osannut ottaa sitä lahjana vaan onnittelukorttina, josta ilmenee että mieheni on lahjoittanut rahaa hyväntekeväisyyteen hiljattain. Itse ottaisin lahjaksi mieluummin vaikka herkkukorin tai villasukat. Tarkoitan tällä, että toisenlaisen lahjan saajan ja antajan on tunnettava toistensa suhtautuminen hyväntekeväisyyslahjaa kohtaan. Muuten voi käydä juurikin niin kuin tuttavallesi, joka koki että lahja ei ollut varsinaisesti hänelle osoitettu.

  3. Joskus annoin ystävälleni hyväntekeväisyyslahjana jouluksi viisi sikaa – ja samalla viisi oikein taidolla tehtyä muovista pikkupossua jostain leluliikkeestä. Näin ne hänellä myöhemminkin joulukoristeena. :) Pikkuserkulle taas taisin antaa häälahjaksi paistinpannun tms. astian ja ”puuta säästävän lieden”.

  4. Kun olin nuorempi, minulla ja kavereillani oli tapana antaa aina joku pieni lahja sekä jouluna että ystävänpäivänä. Nyt myöhemmin ymmärrän, kun kaapit pursuaa jotain pieniä koriste-esineitä, että ne olivat loppujen lopuksi aivan turhia. Silloin se tuntui kivalta saada lahja, mutta esim. tällaiset lahjattomat joulut tuntuvat nyt oikein hyviltä vaihtoehdoilta. Mielestäni kuitenkin ei ole pahitteeksi antaa sellaista lahjaa, joka tulee varmasti käyttöön, esim. juuri nuo omatekoiset villasukat. :)

  5. Kiitos kaikille kommenteista!

    Nakke sen osuvasti tuossa totesikin, että ennen hyväntekeväisyyslahjan antamista pitäisi ottaa selvää lahjan saajan suhtautumisesta hyväntekeväisyyslahjoihin. Siinä tein tosiaan virheen, kun aiemmin luulin niiden ilahduttavan kaikkia.

    Moni tässä jo kommentoikin, että varmasti tarpeelliset ja käyttöön tulevat lahjat ovat hyviä. Olen ihan samaa mieltä. Itse suosin myös erilaisia syötäviä ja juotavia lahjoina, sillä niistä ei jää mitään pysyvää kaapintäytettä. Esimerkiksi mausteita, vähän hienompia tee- ja kahvilaatuja tai jotakin vaikeammin saatavia raaka-aineita on ihan hauska ostaa lahjaksi. Näissäkin toki täytyy tuntea lahjan saajan mieltymykset etukäteen, ettei lahja päädy suoraa tietä bioroskiin.

Kommentoi

Site by Alpiini

Luontoliitto.fi
ÄOM-logo
mainoskupla.fi