Kuvituskuva

”Ei just sillä nimellä”

Muutin vastikään ja kotia piti hieman remontoida. Ympäristöasiat kuuluvat juuri nyt mainontaan kuin tapetti seinään, mutta myyjien kehno tietämys tyrmistytti.

Rautakaupassa pyysin ympäristömerkittyä maalia.
– Tämä toinen olisi halvempaa, myyjä neuvoi.
– Mutta onko sillä joutsenmerkkiä tai EU-kukkaa, tivasin.
– Kyllä tämä kuuluu luokkaan M1.

Ostin kuitenkin sen ympäristömerkityn ja luin jälkikäteen, että M1-merkintä kertoo maalin vähäpäästöisyydestä sisäilmaan. Ihan kiva, mutta se ei vielä osoita maalin koko elinkaaren ympäristövaikutuksia.

Olin pettynyt myyjän toimintaan, sillä kyseinen kauppaketju on yrittänyt profiloitua ympäristövastuullisena. Sen nettisivuilla väitetään muun muassa: ”Tarjoamme asiakkaillemme ympäristöä vähemmän kuormittavia tuote- ja palveluvaihtoehtoja. Opastamme tuotteiden ja pakkausten ympäristöominaisuuksien vertailussa ja niiden oikeassa käytössä sekä käytön jälkeisessä hävittämisessä.”

Myös huonekaluliikkeissä tuli kierrettyä, vaikka melkein kaikki kalusteet löysinkin onneksi käytettynä. Ärsytin myyjiä kyselemällä puun alkuperästä ja lajista. Sain muun muassa tällaisia kiusaantuneita vastauksia:

– Koivua tulee paljon Venäjältä, mutta en tiedä mistä tämä on. (Koivua hakataan Venäjällä myös laittomasti.)
– Se on kovapuuta. (Satun tietämään, että kovapuu ei ole mikään puulaji, vaan hämäävä nimitys monille trooppisille puulajeille.)
– Se on ulkomailta. (Aika valaisevaa!)

Vähän vastaavaa tapahtui kerran lihatiskillä, kun ystäväni tiedusteli luomulihaa.
– Tänään meillä ei ole just sillä nimellä, lihamestari arveli.

Mainoksissa on helppo käyttää ympäristöväittämiä: copywriter lohkaisee muutaman lauseen ja se on siinä. Oikea ympäristövastuullisuus vaatii paljon enemmän työtä, osaamista ja viimeisenä lenkkinä henkilökunnan kouluttamista. Mutta mielestäni kyseleminen kannattaa aina – vaikka ei olisi edes aikeissa ostaa.

Ja joskus sitä ostaa kaikesta huolimatta. Uuden kotini edellinen asukas oli valinnut lattiaan merbau-parketin, joka tulee aina trooppisista luonnonmetsistä. Asunnonmyyjälle se on valtti, joka kertoo tietynlaisesta statuksesta. Minun mielestäni lattia on lähinnä irvokas ja hävettävä – vähän kuin tiikerintalja tai gorillan kädestä valmistettu tuhkakuppi Made in Sademetsä –pelissä. Mutta eipä sitä lattiaa ole järkevää repiä poiskaan, kun se kerran siinä nyt on.

Tagit: , , , , , , , , , , ,

2 kommenttia

  1. Haa, suosikkibloggaajani on taas terävä, valaisee läpi viherpesusumutusten.

  2. Tuttua tekstiä. Hieman hävettää, että joulukuisilla omilla maaliostoksilla en tullut edes kyselleeksi maalien ympäristömerkkien perään vaikka olisi tietysti pitänyt. Puun alkuperän kyselystä on kokemus aiemmin tältä syksyltä suuresta saksalaisesta sisustus- ja remontointiketjun liikkeestä. Tiedustelin liimapuulevyjen alkuperää, eihän niistä mitään tietoa ollut. Huonoa omaatuntoa potien valitsin tammen trooppisten puulajien sijaan. Tyhjin käsinkään en viitsinyt palata kun kerran autoiluakin oli jo kertynyt runsaasti… Luomulihastakin olisi tarina mutta jääköön se toiseen kertaan.

Kommentoi kirjoittajan Marja viestiä

Site by Alpiini

Luontoliitto.fi
ÄOM-logo
mainoskupla.fi