Kuvituskuva

Dyykattu lukuelämys

Rakastan aikakauslehtien lukemista ja niitä löytyy pinoittain asuntoni nurkista. En kuitenkaan tilaa yhtäkään kotiin, sillä saan ne ilmaiseksi. Roskiksesta. Puhtaina, kauniina, kiiltäväkantisina, aivan kotini tai työpaikkani nurkalta.

Jotkut tykkäävät metsästää roskalaatikoista pois heitettyjä herkkuja, eräs kaverini taas tietää paikat, joista voi dyykata upeita vaatteita ja kankaita. Minun tieni vie säännöllisesti paperinkeräyslaatikoille, sillä kauniiden aikakauslehtien selailu on yksi suosikkiajanvietteistäni ja rentoutumismuodoistani. Mikä tahansa juorulehti ei tarpeitani täytä, vaan viihdyn parhaimmin muotiin ja sisustukseen keskittyneiden lehtien parissa. Yllättävää kyllä, roskiksesta lehtensä hankkivallakin lukijalla on usein valinnanvaraa: parhaista dyykkauspaikoista ei kaikkia kiinnostavia lehtiä välttämättä edes jaksa kantaa kotiin!

Joskus lehtiroskiksella törmää runsaudenpulaan!

Asun suuressa taloyhtiössä, jonka asukkaat tilaavat vaikka minkälaisia lehtiä. Lehtihamsterin kannattaakin aina keräyspapereita viedessä hieman tonkia oman talon lehtiroskiksia. Kotikeräyspaperi on suurimmaksi osaksi sanomalehtiä ja mainoksia, mutta toisinaan niiden joukosta löytyy hyvässä kunnossa olevia aikakauslehtiä. Usein käy niin, että niitä onkin sitten kerralla isompi määrä – monta kertaa olen törmännyt kokonaiseen sisustuslehden vuosikertaan! Ilmeisesti moni säästää luettuja lehtiä hyllyssään jonkin aikaa, kunnes haluaa raivata tilaa taas uusille.

Parhaita lehdendyykkauspaikkoja ovat toimistojen roskikset. Moneen firmaan tulee lehtien mainosnumeroita, joita korkeintaan selaillaan kahvipöydässä ja sitten viedään keräyslootaan. Markkinointiin tai mainontaan liittyvän yrityksen roskista en ole päässyt vielä tonkimaan, mutta voin kuvitella, että sieltä vasta lehtiä löytyykin! Kaupungilla kulkiessa kannattaa poiketa sisäpihoille, sillä siellä roskalaatikot usein seisovat lukitsemattomina. Niiden penkominen on aivan laillista toimintaa, ellei sitten koko piha-alue ole merkitty ”asiaton oleskelu kielletty”-kyltillä.

Dyykkaan lehtiä paitsi siksi, että se on niin helppoa ja koska rakastan niiden lukemista, myös keventääkseni omaatuntoani. Jokin osa minua nimittäin pitää aikakauslehti-intoani pinnallisena ja hieman nolona. Kun luen muiden ostamia tai tilaamia lehtiä, voin ajatella, ettei kaikkea sitä paperia ja painomustetta ole käytetty pelkästään minun viihdyttämisekseni.

Hassua kyllä, nuo muiden jo kertaalleen lukemat lehdet tuntuvat enemmän ”minun omiltani” kuin itse kaupasta ostetut. Niin taitaa olla muunkin tavaran kanssa. Roskiksesta poimimistani lehdistä uskallan leikellä kauneimmat kuvat ja parhaat reseptit talteen ja käyttää värikkäitä sivuja vaikkapa askarteluprojekteissa. Jos ostaisin lehden kaupasta, minusta tuntuisi, että sen ”arvo” vaatii, etten heti riko lehteä vaan annan sen jollekin kaverille eteenpäin luettavaksi – eihän vaatettakaan heti leikellä räteiksi yhden käytön jälkeen! Roskalehdistäni voin ottaa hyvällä omallatunnolla kaiken ilon irti viimeiseen sivuun saakka ja viedä jäljelle jääneet riekaleet takaisin sinne, mistä lehden alunperin sainkin: paperinkeräyslaatikkoon.

Aiempi tekstini dyykkausaiheesta: Minun roskiani ette hyödynnä!

P.S. Jos aihe kiinnostaa, tervetuloa huomenna dyykkausaiheiseen dokkari- ja keskusteluiltaan Pauligin huvilalle!

Tagit: , , , ,

2 kommenttia

  1. Vielä täytyy mainita, että kampaamojen roskiksista löytyy myös hyvin naistenlehtiä!

  2. […] Rehn kirjoitti kehittävänsä omaa luovuuttaan ostamalla kaupasta säännöllisesti uusia lehtiä, joita ei ollut koskaan aiemmin lukenut. Mietin itsekin samaa. En kuitenkaan viitsi ostaa lehtiä uutena kaupasta, vaan dyykkaan ne kätevästi lehtiroskiksista. Tämän idean keksin Nelli Heinimon kulutus.fi -kirjoituksesta: Dyykattu lukuelämys. […]

Kommentoi

Site by Alpiini

Luontoliitto.fi
ÄOM-logo
mainoskupla.fi