Kuvituskuva

Dramaattista elämää mökillä

On ihmeellistä, miten paljon ihminen voi inspiroitua siitä, kun asettuu hetkeksi yksinkertaisiin oloihin ja tekee kaiken kuin ”ennen vanhaan”. Kesäni mieleenpainuvin kokemus on ollut ehdottomasti juhannusviikko, jonka vietin sähköttömällä mökillä rentoutumassa. Vesi haetaan kaivosta ja pesuvesi järvestä, ja tiskiveden lämmittämisessä kuluu jokunen tovi. Ruoka säilyi talon alla maakellarissa. Syötävät haettiin tällä reissulla kaupasta, mutta mökin isännällä olivat vielä tuoreessa muistissa ne ajat, jolloin tarvittavat kasvikset viljeltiin omalla pihamaalla.

Kun mieli pääsi lepäämään, alkoi kaikki ympärillä näyttää ja tuntua ihmeellisen upealta. Järven aaltoja saattoi tuijottaa tunninkin valtavan haltioitumisen vallassa. En ole koskaan ollut erityinen kasvifani, mutten malttanut lakata ihastelemasta ihmeellisiä mehikasveja, joita puski esiin kallionraoista. En ole koskaan nähnyt niin ihmeellistä ja kaunista kasvia! Taannuin pikkulapsen kaltaiseksi ja kävin joka vaiheessa kurkkaamassa, mitä ylitsemme purjehtinut ukonilma ja illan myrskytuulet olivat tehneet kasveille – eivät tietenkään mitään, sillä kyllähän rantakasvit vaihtelevat sääolot tietävät. Toisin kuin me ihmiset, jotka kaupunkiasunnoissamme ja katetuissa ostoskeskuksissamme hädin tuskin huomaamme, jos ulkona ropisee tai tuivertaa.

Aurinkoisina päivinä seikkailimme ulkona ja istuimme rannassa, sateella pelailimme ja lueskelimme sisällä. Seuraavan päivän säätä ei voinut tietää kunnolla etukäteen, sillä isännän mökille kesäksi kääntämä sanomalehti tuli aina päivän myöhässä ja ennustukset olivat sen mukaisia. Arvaamattomuus oli hauskaa, enkä lopulta edes halunnut tietää, mitä seuraavan päivän säästä arveltiin. Kontrollista luopuminen oli vapauttavaa: tulkoon, mitä tuli, sen mukaan mennään!

Nyt kotiuduttuani lueskelin Tommy Hellstenin viisauksia kirjasta ”Saat sen mistä luovut”. Minua kosketti erityisesti toteamus siitä, miten nykypäivänä kaikki arjen askareet on tehty niin helpoiksi, että siinä sivussa elämästä on kadonnut jotakin. Elämme niin turvassa valmiiksi tehdyssä maailmassamme, ettei elämään luonnollisesti kuuluva dramatiikka enää pääse muurien läpi rikastuttamaan arkeamme. Myrskyt ja myräkät eivät kovin usein hetkauta sähkölämmitteisiä asuntojamme eikä enää tarvitse jännittää, viekö halla perunasadon.

Tällainen pohdinta on ehkä entisajan elämän romantisointia, mutta jotakin merkittävää se sisältää. Hellsten arvelee, että juuri tämän ”luonnollisen dramatiikan” puutteen takia tämän päivän ihminen tarvitsee valtavat viihdekoneistot tuottamaan päiviinsä sisältöä. Ilman televisiota, lehtiä ja internetiä – tai vastaavasti shoppailua, vaatteiden mallailua, sisustamista ja muita ”keinotekoisia” aktiviteetteja – meidät  valtaa kumma ikävystymisen tunne. Tarvitsemme lisää ja enemmän, jotta tuntisimme itsemme iloisiksi ja aktiivisiksi.

Ehkä juuri tämän takia pieni maalaisloma tekee ihmeen hyvää. En haluaisi muuttaa pysyvästi sähköttömiin oloihin, mutta niiden kokeilu auttaa muistamaan, mitä elämä on alkuperäisimmillään.

Tagit: , , , , , ,

Kommentoi

Site by Alpiini

Luontoliitto.fi
ÄOM-logo
mainoskupla.fi