Kuvituskuva

Vauvoja vai pihviä?

Luin vastikään ympäristötoimittaja Alan Weismanin uusimman teoksen “Maailma täynnä meitä”. Kirja kertoo maailman väestönkasvusta. Jo nyt yli seitsemän miljardin ihmisen kanssa tekee tiukkaa. Miten selvitään kymmenestä miljardista, joka menee ennustusten mukaan rikki ennen vuotta 2100?

Weismanin yli 500-sivuinen järkäle käy tarkasti läpi erilaisia esimerkkejä väestönkasvusta ja sen hiipumisesta eri kulttuureissa. Vaikutelmani on, että Weismanin mielestä ratkaisu löytyy ensisijaisesti syntyvyyden sääntelystä ja vähemmissä määrin elintapojen muutoksesta, joskin hän näkee nekin tarpeellisina.

Huomioni kiinnittyi erityisesti seuraaviin virkkeisiin: “Kuitenkin näkemys, että ihmisten kulutushimo noin vain tukahdutettaisiin lähitulevaisuudessa, on todennäköisesti toiveajattelua.”

Ja: “Kasvissyöjät sanovat, että jos kukaan ei söisi lihaa, nykyisin käytössä olevasta maamäärästä tarvittaisiin vain neljässosa, koska loppuosalla laidunnetaan karjaa tai kasvatetaan sille rehua.”

Ja heti perään: “Tuo kaikki pitää paikkansa, mutta jälleen kerran: tavoite ei ole helppo, sillä maailmanlaajuisesti lihankulutus päinvastoin lisääntyy eikä vähene. Suurin osa ihmiskunnasta himoitsee lihaa heti kun siihen on vihdoin varaa. Terveellistä tai ei, kasvissyönti ei voita kisaa ainakaan lähitulevaisuudessa.”

Selvä, herra Weisman, mihinpä sitä sitten enempiä perusteluja tarvittaisiinkaan.

Eli maapallon kantokyvyn takaamiseksi väestömäärää on jotenkin rajoitettava, koska muut keinot kuten lihansyönnin vähennys ovat epärealistisia. Samalla on kuitenkin päivänselvää, että väestönkasvu jatkuu. Ihmiset haluavat lisääntyä ainakin yhtä paljon kuin he Weismanin mukaan haluavat syödä lihaa.

Weismanin heitot lihankulutuksen vähentämisen epärealistisuudesta eivät perustu mihinkään ja ovat perin haitallisia. Tulevaisuutemme on resursseiltaan niukempi ja siellä tulee olemaan enemmän ihmisiä. Kaikki eettiset ja vapaaehtoiset keinot väestönkasvun hillitsemiseksi ovat tervetulleita, mutta rikkaiden maiden ihmisten elintottumusten muuttaminen on vääjäämättä silti edessä, jos haluamme parhaan mahdollisen tulevaisuuden meille kaikille ja jälkipolville.

Tänään luin Ylen nettisivuilta kestävän kulutuksen asiantuntijan Annukka Bergin haastattelun, jossa hän toteaa, että suurin merkitys ympäristölle on asumis-, liikkumis- ja ravintovalinnoillamme.

Miellämme kestävän elämäntavan helposti liiallisen shoppailun välttämiseksi: ei pidä ostaa liikaa vaatteita tai muovitavaroita. Mutta jos emme samalla kiinnitä huomiotamme lihankulutukseemme, autoiluun tai siihen, mistä sähkömme tulee, emme puutu ympäristöjalanjälkemme suurimpaan osaan.

Kun kerran maailman on joka tapauksessa sopeuduttava luonnon rajoihin, se on sitä kivuttomampaa mitä varhaisemmassa vaiheessa, mitä vapaaehtoisemmin ja mitä yltäkylläisemmässä ympäristössä elintottumuksia muutetaan.

Tagit: ,

Kommentoi

Site by Alpiini

Luontoliitto.fi
ÄOM-logo
mainoskupla.fi