Kuvituskuva

Arkielämän ekoilukokeilu maalla

Muutimme viime syksynä maalle, kun lehden vuokrataan-osastolta löytyi juuri meille sopiva mökki. Toteutimme pitkällisen unelmamme, vaikka tiesimmekin luvassa olevan vain väliaikaisen maalla-asumiskokeilun.

Mutta miten sujuu elämä ja erityisesti ekoilu omakotitalossa reilun kymmenen kilometrin päässä kaupungista, kun lähin bussipysäkkikin on kolmen katuvalottoman kilometrin päässä?

Tarkennukseksi siis, että asumme pienehkössä kaupungissa, jossa kymmenen (ja jo reilun viidenkin) kilometrin päässä keskustasta on mahdollista löytää ihan maaseutua, ehkä toisin kuin suuremmissa kaupungeissa.

Olemme molemmat hyvin tarkkoja ostoksista, liikkumismuodoista, sähkön kulutuksesta, ylipäänsä elämisen ympäristövaikutuksista. Hieman sitä vastaan sotii unelmamme omasta luonnon ympäröimästä mökistä kaukana naapureista, koska sellaista paikkaa saattaa olla vaikea löytää ihan pyöräilyetäisyyksien päästä. Päätimme kuitenkin kokeilla elämää maalla sen reilun puolen vuoden ajan, mikä meillä oli mahdollista vuokrata ihanaa punaista tupaa paratiisimaisessa ympäristössä. Vuokra oli ok ja määräaikainen sopimus suunnitelmiimme muutenkin mainiosti sopiva.

Olemme ystäviemme mielestä ihan sissejä, kun poljemme päivittäin vähintään 3 kilometriä bussipysäkille ja hyvin usein koko 12 kilometriä kaupunkiin. Rajoituksena polkemiselle ovat 30 asteen pakkanen ja flunssa. Avomieheni polkee matkan vaikka pää kainalossa umpihangessa, mutta minä vaihdan bussiin hieman helpommin. Joka tapauksessa ilman autoa olemme pärjänneet. En tiedä, mitä tapahtuisi autottomuudelle, jos asuisimme täällä pidempään. Menisikö mukavuudenhalu hyötyliikunnan ja ekoilun tuoman ilon edelle?

Yllätyksenä meille on tullut se, että emme oikeastaan saa säästää vettä. Käytimme aluksi sisävessaa vain harvoin, joten kovilla pakkasilla vesivessan poistoputki pääsi jäätymään. Jos olisimme olleet ahkeria vessanvetäjiä (eli jos olisimme huuhdelleet juomakelpoista vettä suoraan kaivoon kymmeniä litroja päivässä), olisimme kenties välttäneet putken jäätymisen.

Toinen ikävä huomio oli, että sähkönkulutus lisääntyi huomattavasti entiseen verrattuna, vaikka pääasiassa lämmitämmekin talon puilla. Kylpyhuoneessa on kuitenkin pidettävä lattialämpöä ja kellarissa kovilla pakkasilla lisäpatteria. Kaikista sähkönsäästötoimista huolimatta kulutus nousi talven aikana suuremmaksi kuin se olisi meillä saman kokoisessa kerrostaloasunnossa.

Olemme tehneet asumiseen liittyviä valintoja parhaimpamme mukaan niissä puitteissa, mitkä meille on annettu. Meillä on täällä rantasauna (kuvassa) ja sähkösauna, mutta käytämme vain puulämmitteistä rantasaunaa. Meillä on vesivessa ja ulkohuussi, ja pahimpien pakkasten mentyä voimme taas valita ulkohuussin. Meillä olisi myös mahdollisuus lämmittää koko talo sähköllä, mutta olemme valinneet tunnelmallisen ja kuntoa kohottavan puulämmityksen. Sen avulla voi myös valita ruuanvalmistuksessa sähköuunin sijaan leivinuunin, koska se lämpiää samalla kun talon lämmittää puilla.

Vuokratalossa valinnanvapaus on siis rajoitettua, koska mitään rakenteellisia muutoksia emme voi tehdä. Omassa talossa ekoilu on vielä helpompaa, ja siitähän meillä on lukuisia esimerkkejä (esim. Sampsa Oinaala ja Lasse Nordlund). Parin kuukauden päästä olemme muuttamassa kaupunkiolosuhteisiin kerrostaloon, mutta unelmaa omasta mökistä ei ole haudattu. Ei siitä huolimatta, että syksyn pimeydessä oli vaikea nähdä katuvalottoman hiekkatien reunoja kotiin pyöräillessään, että tietä ei aina ollut aurattu paksusta lumikerroksesta, että jouluna vesiputket jäätyivät, että huussin tyhjennys on ikävää hommaa ja että sisälläkin tarvitsee kahdet villasukat. Silti tämä on ihanin paikka, missä olen ikinä asunut.

Tagit: , , , , , ,

3 kommenttia

  1. Olen asunut maalla jo yli kymmenen vuotta vuokralla omakotitalossa, ja en hetkeäkän ole katunut tänne muuttamistani. Huolimatta siitä, että lähin kauppa on noin 15 kilometrin päässä,eikä teitä ole valaistu, viihdyn silti mainiosti Junakin juuri kolkutteli ohi noin 15 metrin päästä.
    Ekoilla tässä talossa voi lähes niin paljon kuin haluaa. Talvella voi lämmittää puilla mahdollisim-man paljon vaikka talo lämpiääkin yösähköllä, ja mikä parasta, tätä taloa ei ole rakennettu miksikään ”termospulloksi”, kuten nykyään on tapana tehdä. Homevaurioita ei pääse syntymään, koska kaikki rakenteet hengittävät.Vanhan vesivahingon vuoksi jouduttiin uusimaan pala ulkoseinää muutama vuosi sitten, mutta sekin tehtiin ilman muovia.

  2. Kiva kuulla kokemuksistasi, kiitos kommentista! Millä välineellä liikut, kuljetko polkupyörällä vai onko siellä kohtalaiset julkisen liikenteen yhteydet?

    Talo, jossa asuimme tämän kesän alkuun asti, ei ollut rakennettu kovin ekoksi, vaikka puulämmityksellä pärjäsikin melko hyvin. Myös ilmanvaihto toimii mukavasti, kun lämmittää puilla ja on iso uuni keskellä taloa. Nyt asumme kerrostalossa käytännön pakosta (paikkakunnan muutos), mutta puutalounelmia herätellään jälleen.

  3. Tama kokeilu oli mielestani hyva ja kaikkien pitaisi kokeilla sita. Jos kaikki ihmiset rupeisivat asumaan maalla naissa olosuhteissa ilmastonmuutos vahenisi varmasti. Mutta valitettavasti Suomessakin on uusavuttomia ihmisia jotka ei tasta selviaisi. Onnitellut Annikalle ja toivottavasti saatte uuden kesamokin. (Ei toiminut suomalainen nappaimisto joten jotkut sanat outoja)

Kommentoi

Site by Alpiini

Luontoliitto.fi
ÄOM-logo
mainoskupla.fi