Kuvituskuva

Apokalyptinen visio

Intoni karsia tavaroita on kokenut kolauksen. Niitä on yhä liikaa ja elämä olisi helpompaa, jos tavaraa olisi vähemmän, mutta mitä jos maailma loppuu?

Maailmanlopulla tarkoitan maailmaa sellaisena kuin me sen tunnemme. Öljyhuippu on saavutettu ja öljyn poraamisesta tulee koko ajan yhä hankalampaa. Ihmiskunta ei toistaiseksi ole keksinyt korviketta öljylle tai kaikelle sille, mihin öljyä käytetään.

Mitä enemmän opin tulevaisuuden resurssiniukkuudesta, sitä enemmän alan tajuta potentiaalisen muutoksen laajuutta. Tällä hetkellä se tuntuu tuntemamme maailman hiipuvalta lopulta.

Olen aiemmin blogannut ylimääräisistä kirjoista ja yrityksestäni päästä niistä eroon. Osa kirjoista tuntuu turhilta, koska vietän aikaa tietokoneen äärellä. Mutta entä jos sähkö ei riitäkään tietokoneille tulevaisuudessa? Ja kun tietokoneet menevät rikki, ei ehkä riitä enää kaivannaisia niitä korjaamaan. Silloin voi tulla kirjoja ikävä.

Varautuminen tuntemattomaan on kuitenkin mahdotonta. Liikkuvia osia on äärettömästi, ja tulevaisuutta on mahdotonta ennustaa. Mutta mieleni tekee provosoida, koska tieteen vahvistamat valtavat uhat eivät näytä hetkauttavan ketään.

Kävelin ison ostoskeskuksen läpi muutama päivä sitten ja kuvittelin, että kaikki putiikit olisivatkin second hand -kauppoja apokalyptisessä maailmassa. Uusia tuotteita myytäisiin ainoastaan Esplanadin varrella todella kalliilla. Lähiöissä ihmiset vaeltaisivat valtavilla kirpputoreilla tai myisivät ja vaihtaisivat tarpeettomia tavaroitaan isoilla toreilla. Kaikkein köyhimmät tonkisivat loputtomia kaatopaikkoja.

Sellaisessa maailmassa ei enää ehkä ole mahdollista löytää parsinlankoja kirpputorilla kymmenellä sentillä kuten nykyisin.

Kuinkahan pitkälle kaikki muutamassa vuosikymmenessä tuotettu tavaramme riittäisi? Jos oppisimme paikkaamaan, korjaamaan, ompelemaan ja hitsaamaan? Tieteessä innovaatiot liittyisivät olemassa olevan materiaalin tehokkaaseen uudelleen hyödyntämiseen.

Mutta olen varmaankin väärässä, eikö niin? Teknologinen ratkaisu odottaa varmasti ihan kulman takana, kun kaikkialla puhutaan tulevaisuuden roboteista ja keinoälyn kehityksestä. Missään ympärilläni ei ole mitään merkkejä resurssiniukkuudesta. Kaikki ostavat uutta ja heittävät pois, kuten ennenkin.

Tagit: , , , ,

1 kommentti

  1. Pidän äärimmäisen epätodennäköisenä, että romahdus tulisi äkillisesti, mutta olen samaa mieltä tilanteen katastrofaalisuudesta mikäli pistorasiasta loppuisi sähkö! Toisaalta, tietokoneiden tehontarve on pienempi kuin vanhalla hehkulampulla ja tuollainen määrä sähköä tulee huomattavasti herkemmin kuin mitä tarvitsee esimerkiksi jääkaapin pyörittämiseen.

    Itse en ikävöi kirjoja. En edes vaikka se sähkö loppuisi. Kirjastostahan niitä saa :)
    http://minimalisti.net/miksi-kirjoja-on-liikaa/

Kommentoi

Site by Alpiini

Luontoliitto.fi
ÄOM-logo
mainoskupla.fi