Kuvituskuva

Ahdasta vai väljää?

Viime viikolla julkaistiin Suomen luonnonsuojeluliiton KotiMIPS-hankkeen tulokset. Hanke on saanut paljon julkisuutta monia kiinnostavan aiheensa vuoksi: siinä laskettiin suomalaisten kotitalouksien luonnonvarojen kulutusta. 27 tutkitun kotitalouden joukossa oli kymmenkertaisia eroja luonnonvarojen kulutuksessa. Suurimmat erot syntyivät asumisessa, liikenteessä ja matkailussa, mitkä olivat syömisen lisäksi myös kuluttavimpia kotitalouksien toimintoja.

Asumisen tulokset olivat mielenkiintoisia. Asumisen luonnonvarojen kulutukseen vaikutti eniten se, paljonko kotitaloudella oli asuinneliöitä henkilöä kohden. Kysymys ei siis niinkään ole siitä, asutaanko kerrostalossa vai pientalossa, vaan siitä, paljonko on rakennettuja neliöitä valaistavana ja kuutioita lämmitettävänä. Pientalojen asukkaat saivat suuremmat MIPS-luvut lähinnä siksi, että he asuivat väljemmin kuin tutkimukseen osallistuneet kerrostaloasujat.

Meille suomalaisille kerrotaan koko ajan, kuinka ahtaasti asumme verrattuna muihin eurooppalaisiin: Suomessa on asuintilaa keskimäärin 38 neliötä asukasta kohden, Keski-Euroopassa viisi neliötä enemmän. Asuntopoliittisissa ohjelmissa on tavoitteena lisätä suomalaisten asuintilaa. Onko kuitenkaan mietitty, asummeko oikeasti ahtaasti, jos nytkin on jo tilaa 38 neliötä yhdelle, 76 neliötä kahdelle, 114 neliötä kolmelle? Itse en tunne montaa ihmistä, joka asuisi näin väljästi.

Keskiarvot eivät tietenkään näytä eroja eläköityvien maaseudun asukkaiden ja helsinkiläisten lapsiperheiden välillä, mutta silti epäilen, että hyvinvointi enää paranisi kasvavan neliömäärän myötä. Tutkimuksen tuloksia katsoessani en voi kuin todeta, että tavoitteet neliömäärien kasvattamisesta ovat vastoin kaikkia kestävän yhteiskunnan ja ilmastopolitiikan tavoitteita. Kannustankin kaikkia vastavalittuja kunnallisvaltuutettuja katsomaan, olisiko asunto-ohjelmissa parantamisen varaa: sanokaa rohkeasti ei turhille asuinneliöille!

Tagit: , , , , , ,

2 kommenttia

  1. Neliömääriä ei ehkä tule lisätä, mutta en myöskään näe onnellisuuden avainta siinä, mikä on kaikista ekologisinta: tiivis asuminen. Itselleni ainakin pienessä kerrostalokopissa asuminen on painajainen, johon en enää ikinä halua palata.

    Toisaalta myös omakotitalossani huoneeni on liian suuri siihen nähden, mitä tarvitsisin. Pärjäisin siis vähemmälläkin tilalla.

    Nykyään myös rakennetaan niin hulppeita omakotitaloja lasiterasseineen, että päättäjien pitäisikin pohtia sitä, kuinka suuria huoneita omakotitaloihin sallitaan rakennettavan. Myös energiatehokkuudessa olisi varmasti parantamisen varaa.

  2. Jos kerrostaloilla olisi enemmän puutarhamaisia sisäpihoja, viljelypalstoja, askarteluhuoneita jne, omaa yksityistä tilaa ei ehkä haviteltaisi niin paljon. Ja elo kerrostalossa olisi ehkä myös vähän yhteisöllisempää.

Kommentoi

Site by Alpiini

Luontoliitto.fi
ÄOM-logo
mainoskupla.fi